Tiettyjen ruokien käsittelyprosessi on keholle epäedullinen ja lopullisen palamisen seurauksena elimistöön muodostuu happoja, joiden myrkyllistä ylimäärää kehollinen viisaus pyrkii varastoimaan rasvakudokseen, jotteivät ne olisi sille vahingoksi. On esitetty kritiikkiä, että ruumis säätää itse hapon ja emäksen tasapainoa mm. hengityksen avulla. Väite on kuitenkin vailla pohjaa, kun ottaa huomioon että jatkuvan happovyörytyksen seurauksena kehon on varastoitava hapan aines johonkin, jotta yhä tiukemmalle joutuvat säätelymekanismit voivat ylipäätään toimia. Tämä paikka on yleisimmin rasvakudos, joka rasittaa mieltä ja kehoa, saattaen sen vähitellen tulehdusta muistuttavaan tilaan, joka vaikuttaa paitsi kyseiseen säätelymekanismiin, myös aivojen vireyteen. Samasta syystä auton moottori karstoittuu jos se saa jatkuvasti epäpuhdasta bensiiniä ja säädöt ovat väärät. Olisi erehdys väittä, että kaasuttimesta sisään virtaava puhdas ilma säätää palotilan tapahtumia niin, että ongelmia ei synny.

Lisäksi kehon vähittäistä happamoitumista seuraa aikamme kansantauti, lihominen. Se johtuu lähinnä happaman palamistuotteen torjumisesta ja siirtämisestä energiaksi rasvakudokseen. Kun ihminen siirtyy alkaliselle dieetille, ts. syö mahdollisimman paljon sellaisia ravintoaineita, joiden palamistulos on kehon prosesseissa emäksinen, hän alkaa laihtua luonnolliseen kokoonsa, huolimatta siitä että nauttii päivittäin hyvää tekeviä luonnollisia rasvoja ja öljyjä. Tämä edellyttää jälleen kerran lisätyn sokerin välttämistä, joka on suurin lihottajamme. Asiaa kannattaa itse kokeilla, sillä aiheen ympärillä vellova katkera koulukuntaväittely ei selvennä tilannetta. Yleensäkin kaikkea on hyvä kokeilla itse itseensä sen sijaan, että jättäytyisi esimerkiksi kaukana jäljessä laahustavien viranomaisten näyttäville, mutta osittuneille ja tunneälyttömille tutkimusharteille, joista saadaan yllättävän helposti ulos tutkimuksia, niin puolesta, kuin vastaankin. Lisäksi vanhentuneita ravitsemussuosituksia ulkomuistista luetteleville lääkäreille muodostuu usein vuosien kokemuksen, työn, tiedon ja vaikutusvallan karttumisen myötä suuri ego, mikä tekee vaikeaksi tunnistaa ja tunnustaa olevansa väärässä. Tämä puolestaan kierouttaa osaltaan suuren auktoriteettiuskovan yleisön mielipiteen kehitystä. Kaiken kukkuraksi kaikkia vaivoja ollaan totuttu hoitamaan lääkkeillä. On suorastaan karmaisevaa, että väärän ravinnon osuutta sairauksissa ei tunnisteta, vaan lyödään viranomaisten ja kaupallisen hyötyverkoston avustuksella päätä seinään, jonka jälkeen otetaan ympärillä parveilevilta lääketehtaan ystävällisesti hymyileviltä edustajilta lääkettä pääkipuun.

 Samasta prosessista on kyse myös kilpirauhassairauksissa, jotka ovat räjähtämässä käsiin yhä pahemmin. Pitkäaikasesti väärä ravitsemus suistaa kilpirauhas- aivolisäke- ja lisämunuaisakselin väärälle toimintauralle, ja tämän tärkeän hormonaalisen säätelyjärjestelmän vikautumisen syystä ihminen menettää toimintakykynsä joskus jopa kokonaan. Kun ollaan edetty tähän pisteeseen, syntyy vaihe kaksi: Tiettyjä kilpirauhasen sairaustiloja ei tunneta ja tunnusteta valtaa pitävien endokrinologien keskuudessa vellovan häpeällisen arvovaltakiistan vuoksi, ja osa potilaista voi sen vuoksi todella huonosti. Ts. kilpirauhanen voi toimia hyvin vajavaisesti, vaikka yleisesti mitattava TSH arvo on avarien viitearvojen sisällä. Joitakin luontaisia kilpirauhasvalmisteita määränneitä lääkäreitä on jopa Valviran ja muita kyttäävien ”oikeaoppisten” lääkäreiden taholta estetty toimimasta ja hankittu heille toimintakielto kyseiselle alueelle. On kummallista, että potilaat paranevat ja saavat takaisin toimintakykynsä, mutta koska tulipaloa ei sammutettu oikein, kyseinen toiminta kielletään äärimmäisen hatarin perustein, jossa oikeassaolemisen tarve, kunnia, valta ja lääketehtaiden hyvin piiloutunut etu näyttelevät suurta osaa. On hyvin tunneälytöntä väittää potilaan voivan hyvin, koska puutteellinen testausmenettely ei vikaa löydä. Samaan aikaan potilas itse palautuu voinniltaan lähes normaaliksi, käyttäessään periaatteessa kiellettyjä T3 valmisteita.

Kyseiseen tilanteeseen ei kuitenkaan jouduta, mikäli ravintotasapaino on ollut alunperinkin kunnossa. Elimistö tarvitsee sekä happoa että emästä prosesseissaan, mutta mikäli hapon määrä on paisunut vuosien saatossa monin verroin suuremmaksi ja luonnollinen tasapaino on järkkynyt, happoa on saatava poistumaan kudoksista emäksistä ravintoa lisäämällä ja runsaasti vettä juomalla. Juotavan veden olisi hyvä olla mahdollisimman lähellä kehon omaa nestettä, jottei suolatasapaino järky. Siksi veteen tulisi lisätä esimerkiksi raffinoimatonta merisuolaa – ei missään tapauksessa puhdistettua valkoista natriumkloridia, sillä se nostaa verenpainetta. Sopiva määrä on hyvä hakea vähitellen annosta nostamalla, kunnes päädytään hieman vajaaseen yhteen tl/L. Vaikka neuvo kuulostaa monista kummallisesta, suosittelemme asian tutkimista puolueettomuuden hengessä, sillä kuten aikaisemmin totesimme: aito suola on keskeinen toimija mm. solukalvolla ja useimmat ovat sen puutteessa. Kun suolataso palautuu normaaliksi, myös lihasvoima lisääntyy havaittavasti. Myös verenpaine tasoittuu, jos samalla huolehditaan siitä, että piilonatriumin lähteet ovat minimissään.

Eräs epämieluisa totuus, jota ei usein haluta sen vastenmielisyyden vuoksi kohdata tai edes ajatella on se, että hapan keho kykenee myös elättämään erilaisia loiseliöitä. Esimerkiksi salaperäisen kroonisen väsymysoireyhtymän aiheuttajat saattavat piillä ohutsuolen hämärässä, tai ”happamissa” sisäelimissä, mistä niitä ei kyetä etsimään. Ohutsuoli on kartoittamaton alue. Sinne ei sen mutkaisuuden vuoksi näe magneettikuvaus, eikä röntgen. Myöskään ulostenäytteestä etsitään usein vain tiettyjen, virallisesti tunnustettujen loisten munia ja vain sitä löydetään, mitä etsitään. Lisäksi munimissyklin ulkopuolella otetut näytteet merkitsevät väärin perustein, että näyte on puhdas, ja lääketiede toimii siten, että se mitä ei löydetä, sitä ei ole olemassa.

 On vielä sanottava, että suurin osa kehon loisista ei aiheuta minkäänlaisia vaivoja kehon isännälle vaan kannat tulevat ja menevät. Eri asia ovat kuitenkin lähinnä kaukomailta tuodut sitkeät ja hiljaiset loiset, joilla useimmilla on voimakas resistenssi perinteisille lääkkeille. Esimerkiksi jotkut koiran lapamatolajit, voivat tarttua ihmiseenkin, kun tämä nielaisee koiran peräpään tienoilla seikkailleen kirpun tai saivareen, joka on saanut selkäänsä nymfiratsastajan koiran peräaukon ulostejäämistä. Lisäksi vaikka lääkäri saataisiin kuin ihmeen kaupalla uskomaan, että on mahdollista että potilas kärsii kyseisestä vaivasta, tehtäisiin toinen kohtalokas virhe, eli määrättäisiin normaali kuuri esim. Kontal valmistetta. Koska poikkitieteellistä yhteistutkimusta ei ole tehty riittävästi, on jäänyt havaitsematta olennainen seikka, jonka useimmat eläinlääkärit kuitenkin tietävät: Kannat ovat niin vastustuskykyisiä, että saatetaan tarvita jopa kahdeksankertainen annos ja lisäksi ulostuslääkettä, jotta kutsumaton hiljainen vieras saadaan häädettyä. Kun poissulkeminen on näin tehty väärin perustein, ei aiheeseen enää koskaan palata ja potilas jätetään yksin, kun muutakaan ei löydy. Hiljalleen markkinoille tuleva pillerikamera, joka näkee suljetun ohutsuolen salaiseen maailmaan, on tärkeä ase tulevaisuuden ”loisettoman” maailman rakentamisessa.

 Maailmalla on kyseisen haasteen edessä myös muunlaista uutta toivoa: Lähinnä Saksassa on hiottu jo vuosikymmeniä laitetta, joka kykenee mittamaan kehon kudoksissa eläviä loisia ja myös tuhoamaan ne eräänlaisen sähköisen vastavärähtelyn avulla. Se toivoton loisista eroonpääsemistehtävä, joka ei tule lääkeaineilla koskaan toteutumaan, on mahdollista saavuttaa tulevaisuudessa näillä sähköiseen mittaukseen perustuvilla laitteilla. Erehtymättömiä ne eivät kuitenkaan vieläkään ole. Lisäksi lääketeollisuus ei katso hyvällä sitä, että erilaiset toimijat, kuten esimerkiksi insinöörit ovat tunkeutumassa heidän tontilleen ja mustamaalaavat laitteita ja pyrkivät näin tartuttamaa yleiseen mielipiteeseen egohyötyisen valheasenteensa - kuin viruksen.

 On tärkeää ymmärtää, että sairaus ei yleensä väisty kokonaan tuhoamalla, vaan vahvistamalla kehon omaa järjestelmää. Tässä vahvistamisessa emäksisyyden lisääminen on keskeisellä sijalla. Erilaisin verikokein on kyetty osoittamaan, että veren hiivat, sienet ja loiseliöt häviävät emäksisen ravinnon ravitessa verta. Lisäksi verisolujen yhteentarrautumistaipumus häipyy.

 Kaikkiin näihin sairaustiloihin on syynä - ei suinkaan vika Jumalallisten voimien luomassa ja ylläpitämässä ruumismuodosteessa - vaan epätasapaino, joka on syntynyt väärästä toiminnasta. Hippokrates totesi jo yli 2400 vuotta sitten: ”Olkoon ruoka lääkettäsi ja lääke ruokaasi.”