sunnuntai, 2. huhtikuu 2017

Atlantiskirja ilmestynyt

Tämän blogin Atlantiskirjoitukset muokattuina + lisälukuja ym. materiaalia. "Atlantis - ja jääkauden lopun katastrofi", saatavissa täältä.

torstai, 24. marraskuu 2016

Blogin loppu

Edeltävä teksti on tämän blogin viimeinen. Kirjoitukset on muokattu kirjaksi, joka on saatavana mm. täältä.

Atlantisosio muokataan myöhemmin omaksi pikku kirjakseen. Se ilmestyy vuoden 2017 aikana.

"Totuuden jalustalla" kirjaani pääsee skrollaamaan täällä.

Kirjamuotoisen "Elämän kulissien takana" näytteitä täällä.

lauantai, 30. huhtikuu 2016

Epilogi

Myös Logos käynnisti saamansa mallin mukaan alenevien luojien ketjun ja antoi sovitusti Lilithin vaikutuksen sekaantua valkeaan aineeseen; jotta kehitys nopeutuisi. Yrityksen ja erehdyksen tie oli vaikea, mutta yhä useampi ylitti egoismin riman ja ryhtyi valoksi tielle. Vaikka tietäjien valo välillä egon rummuksi riistettiinkin, edessä siinsivät paremmat ajat:

 

                                                Kerran unta nähdessäin

                                                varjot kulki edelläin;

                                                Muurahainen siellä nyt

                                                tieltään raukka eksynyt…

 

                                                …Peloissaan ja huolissaan,

                                                nääntyneenä matkoistaan

                                                kertoi suuren surun sen:

                                                täältä kotiin löydä en!

 

                                                ”Voi mun lapsikatrastain

                                                Kuulla voivatko mua lain?

                                                Näinkö tuulet maailman

                                                Pois vie kaikkein rakkaimman?”

 

                                                Säälien mä katsoin vain

                                                Muurahaista vuoteestain

                                                Silloin Kiiltomadon näin;

                                                Luotsin öitten synkimpäin…

 

                                                Lausui hän: ”Tien valaisen –

                                                tiedän reitin salaisen;

                                                seuratkaa, mä aamuun vien!”

                                                Muurahainenkin löytää tien…

 

                                                 Löytää tien voi yllättäin

                                                 pieninkin, sen äsken näin!

                                                 Tuulet vaikka tuivertaa

                                                 Toivoaan ei jättää saa

                                                 Toivoaan ei jättää saa!

                                         (Songs of Innocence – William Blake)

 

”Näinkö tuulet maailman, pois vie kaikkein rakkaimman?” Niin ei saa käydä, sillä uuden henkisen kulttuurin voima on meissä ihmisissä, ei ulkopuolisissa hengettömissä rakenteissa. Muuttakaa maailma… Väkivallattomasti!

---

Blogin julkaisu loppuu tähän. Se julkaistaan myöhemmin kirjana. Pitkähkö Atlantisosio erotetaan omaksi pikkuteoksekseen. Molempiin kirjoihin tullaan tekemään pieniä lisäyksiä, korjauksia ja jäsennyksiä. Näille sivuille tulee ilmoitus, kun ne ovat saatavilla. Kiitokset kaikille lukijoilleni ja syvähenkistä elämää; materiaalisten arvojen puristuksesta huolimatta!

lauantai, 16. huhtikuu 2016

Maailmansynty

Lakien suunnittelija ja kosmoksen arkkitehti mietti ajattomassa tilattomuudessaan: Kun luon lukuisia maailmoja, niiden määrän ja laajuuden tulee olla tyyperryttävän suuria, niitä suhteellisista osista käsin tarkkailevien asukkaiden mielestä. Lisäksi minun itseni täytyy häipyä paradoksaaliseen mysteerin, jota ei voi koskaan lähestyä objektiivisesti.

 Alkusyiden alkusyy loi ensin ”mielessään” käsittämättömän laajan suunnitelman. Se piirsi suhteellisen kehän tulevan valkoisen emoaukon keskipisteeseen, joka myöhemmin myös alkuräjähdyksenä tultaisiin tuntemaan. Se tarttui olemattomuutta halkaisemaan kykenemään työkaluunsa ja jakoi absoluuttisen tyhjyyden kahteen osaan, jotka sinkoutuivat toisistaan poispäin, omiin tiloihinsa. Syntyi suunnaton loiste, kun valo ja ”antivalo” erkanivat toisistaan. Samalla käynnistyivät myös laajeneminen, aika ja tila, johon alkuräjähdyksen valoroiskeet sinkoutuivat, täyttäen tilan vielä lähes kokonaan. Absoluuttisen tyhjyyden sisään muodostunut; näkökulmastamme ääretön tila, laajeni kuitenkin hieman nopeammin kuin valomeri ja sen laajenemisen seurauksena valoroiskeet joutuivat vähitellen erilleen toistaan yhä enemmän ja syntyi keskittymiä, jossa alkuvalo oli huomattavasti tiheämpää. Valon ulosvirtaus jatkui edelleen näissä valkoisissa aukoissa, jotka muodostuivat galaksien ytimiksi, sillä Suuri Halkaisija teki edelleen ulospäin suuntautuvaa työtään moneen osaan räjähtäneessä keskipisteessä. Toisilleen tuntemattomat käänteiset tilat: Antiuniversumi ja Universumi, saivat valosuihkunsa valkoisen aukon ytimestä, vaikka sen toiselle puolelle kurkistettaessa siellä ei ollut mitään, vaan avaruuden kaareutuma oli niin absoluuttinen, että valkoinen aukko näytti pyöreältä valosäteilijältä. Suunnattoman paljon myöhemmin tultaisiin vielä vaivoin ja intuitiivisesti muistamaan, miksi kyljellään makaava kahdeksikko kuvaa parhaiten äärettömyyttä: Luova voima on sen keskipisteessä ja säteilee molempiin ”tiimalasin kammioihin” halkaisemaansa olemattomuutta.  Kahdeksikon pyöreä muoto kuvaa avaruuden täydellistä kaareutumista, joka saa voimansa kaareutumisen taakse piiloutuneesta yhtä suuresta vastavoimasta. Syntynyt pakotettu jälki on kuin ryppy tai kupla, todellisen maailmankaikkeuden ikuisesti harmonisessa pinnassa. Lisäksi kaatuneen kahdeksikon kaari symboloi myös ulossinkoutuvaa spinturbulenssia, joka siirtyy edetessään yhä pienempiin yksiköihin, ollen näin maailmankaikkeuden perusvoima ja laki.

 Kun valomassakeskittymät etenivät syntyneessä tilassa, kukin suuntaansa, ulossinkoava valon määrä alkoi vähitellen vähentyä. Kun aukon molemmin puolin sijaitsevat, yhteen kuuluvat korkeaenergiset fotonit ja antifotonit etenivät liian kauas toisistaan, ne alkoivat vähitellen jarruttaa vauhtiaan, muuntuen samalla vähitellen osittain vedyksi ja Heliumiksi. Prosessin edetessä aukon väri synkkeni ja kun sen massan mukainen kyllästyspiste oli saavutettu, liike olisi kääntynyt palaavaksi, mikäli ulossinkoutuminen ei olisi tapahtunut kiertoliikkeenomaisesti. Sen seurauksena palaava imu tapahtuu huomattavan hitaasti.

 Näin oli järjestynyt kenttä, joka sisälsi suunnattomasti kaasua, joka oli ryhmittynyt nyt mustan aukon ympärille. Alkuarkkitehti oli alkuräjähdyksen hetkellä luonut myös lähes äärettömän, mutta kuitenkin rajoittuneen kuvan ”itsestään”. Sitä voidaan kuvata paradoksaalisella luvulla yksi, joka on kuitenkin samalla maailman suurin luku. Tämä luku yksi jakoi itsensä osiin, jotka eivät kuitenkaan muistaneet tai tunteneet alkulähdettään. Myös nämä suunnattomat, alenevassa hierarkiassa syntyneet olennot, jakoivat itsensä osiin, verhoten kuitenkin oman olemuksensa läpäisemättömään hämärään. Näin jatkui edelleen, kunnes lopulta saavutettiin se ihmiselle käsittämättömän viisas aurinkokunnan kehänpiirtäjäolento, jota myöhemmin on nimetty mm. Logokseksi. Sitä korkeampi sanansaattaja ilmestyi Logoselle ja sanoi:

 ”Niin kuin ylhäällä, niin myös alhaalla. Piirrä tähän kehä ja ime sen keskelle ainetta kaasusta. Muodosta siihen kehitysjärjestelmiä olennoille. Delegoi tehtäviä itseäsi pienemmille myöhemmin muodostamillesi jumaluuksille, mutta älä paljasta niille itseäsi. Velvoita myös ne vain delegoimaan yhä monimuotoistuvia tehtäviä yhä pienemmille yksiköille, jotta saavumme lopulta luoviin voimiin, jotka saapuvat moninaisten vaikutusten lähteistä, muodostaen keskinäisen kamppailunsa seurauksena lopulta elonkehän, josta viisaat voimat nostavat tietoisuuden kehittymisen myötä esiin kärkilajin.

 Nosta materian ja hengen synkroniasta esiin ensin pientä tietoisuutta. Anna sen itse löytää tiensä kehityksen portaita ylöspäin, yritysten ja erehdysten kautta. Mikäli sen olennot etenevät umpikujaan, luo niille järjestelmäsi hierarkian kautta uusi tila, yhä karkeammasta havaintoulottuvuudesta. Kehitä kaikkea tätä ohjaavan tasapainon voiman alaisuudessa, joka antaa olennoille vapaan valinnan, mutta ohjaa - aluksi lempeästi - kohti yhä suurempaa tietoisuutta.

 Käytettävissäsi on myös ainetta, jota myöhemmin tullaan kutsumaan pimeäksi aineeksi ja energiaksi. Luo myös sen värähtelytaajuudelle jumalolentoja ohjaamaan sen rakennetta ja kehittämään siitä muotoja. Muodosta näistä eri havaintotasolla piilevistä maailmoista kokonaisuuksia, Bramfatuuria, jotka ovat kerroksittaisia kuin sipuli. Ohjaa liikkumista niissä osin kuoleman portin läpi tapahtuvana liikkeenä, mutta muodosta kyseisestä piilomateriaalista myös aivan omia kokonaisuuksiaan. Kätke huolellisesti materiaa ohjaavat viisaat voimat, jotta saamme sitten naureskella ihmiselle jotka luulevat, nähdessään tasonsa aistiviritykseltä käsin pelkän erilliseen sormen kynteen vertautuvan maailmansa, että siinä on kaikki. Sinun on myös asetettava maailmoihin mukaan tietty määrä edellisistä maailmankaikkeuksista peräisin olevaa erehdystä ja egoismin henkeä, jonka istutat parhaaksi katsomallasi tavalla mukaan, sillä muistatko, että olet ollut vastaavassa vastuussa aikaisemminkin…”

lauantai, 9. huhtikuu 2016

Kosminen sisäkkäisyys ja massojen liike

Seuraavassa esitetyt liikenopeustiedot ovat osin kiistanalaisia ja ristiriitaisia, riippuen siitä, mistä lähteestä ne on poimittu. Massakeskittymien nopeuden mittaaminen on erittäin vaikeaa, koska erilaisia lähtökohtakiintopisteteitä on käytettävissä melko paljon ja ne kaikki ovat myös liikkeellä johonkin suuntaan.

 Maa on häviävän pieni piste avaruudessa. Vaikka se on meille valtavan laaja ja rikas ympäristö, älymme luonteen mukaisesti emme voi koskaan ymmärtää kuinka suunnattoman pieni se on kosmisten mittasuhteiden taustaa vasten. Toisaalta vaikka sen valtava massa luo illuusion stabiilista liikkumattomuudesta, olemme kuitenkin liikkeessä kiintotähtemme ja muiden huimaavasti suurempien kokonaisuuksien mukana ympäri vauhdilla, joka on käsittämättömän suuri: Jokainen tietää, että 100 km tunnissa auton ratissa tuntuu jo melkoiselta vauhdilta. Massiivinen maapallomme matkaa auringon ympäri huomattavasti nopeammin, n. 107 000 km/h. Itsensäkin ympäri maapallo pyörii n. 1 670 kilometriä tunnissa.

 Olemme kuitenkin tietämättämme vielä huomattavasti suurempien voimien ja massojen liikkeen mukana matkalla monitasoisessa karusellissa ja kuulumme yhä suurempiin kosmisiin osa-alueisiin, joista valtavien mittasuhteiden aurinkokuntammekin on vain mitätön hiukkanen. Vuonna 1977 laukaistu tutkimusalus Voyager 1, on nyt hieman ohittanut aurinkokuntamme äärimmäisen rajan ns. heliopaussivyöhykkeen. Kyseinen laite on kauimmaksi päässyt ihmisen rakentama raketti, joka liikkuu edelleen n. 17,2 km sekunnissa. Tämän valtavan vauhdin ajamana se oli vuonna 2010 n. 17 000 000 000 km päässä maasta. Mikäli Voyager 1 olisi suunnattu lähimpään tähteen Alfa Kentauriin, se saavuttaisi sen kuitenkin vasta n. 80 000 vuoden kuluttua.

 Mittasuhteet ovat siis valtavia. Aurinkokuntamme kuuluu vielä suurempaan rakenteeseen, jota nimitetään paikalliseksi kuplaksi. Sen läpimitta on 2 800 biljoonaa km (viimeistään tässä vaiheessa luvut muuttuvat merkityksettömiksi, koska ihminen ei mitenkään ymmärrä niiden suunnatonta luonnetta. Mainittakoon tässä että pelkästään lukuun miljardi kestäisi laskea n. 32 vuotta, mikäli kykenisi luettelemaan yhden luvun sekunnissa). Kuumasta ionisoituneesta vedystä syntynyt kupla sisältää Aurinkomme ja sen viitisenkymmentä lähintä naapuritähteä. Olemme sidoksissa tämän ryhmän gravitaatioon ja valheellisesti stabiililta vaikuttava aurinkomme kieppuu yhdessä sen kanssa suunnattomalla vauhdilla, harvahkossa Linnunradan lonkerossa, jota kutsutaan Orionin haaraksi. Aurinkokunta kulkee avaruudessa runsaasti yli 700 000 km tuntivautia.

 Paikallinen kupla kuuluu kuitenkin vielä suurempaan yhteisliikejoukkoon: Linnunrataan. Jos 100 000 valovuotta leveä linnunrata typistettäisiin metrin mittaiseksi, paikallisen kuplamme olisi n. 3 mm pitkä. Galaksimme kiertää sen ytimessä olevaa mustaa aukkoa, joka vastaa massaltaan n. neljää miljoonaa aurinkoa. Maapallomme pyörii mukana sen akselin ympäri vähintään 800 000 km:n tuntivauhdilla ja yksi kierros kestää n. 225 miljoonaa vuotta.

 Suunnatonta vauhtia pyörivä valtava Galaksimme kuuluu edelleen suurempaan kokonaisuuteen ns. paikalliseen galaksiryhmään, joka on n. neljästäkymmenestä galaksista koostuva joukko. Se pysyy koossa galaksien keskinäisen painovoiman vaikutuksesta. Sen läpimitta on arviolta satakertainen linnunradan mittaan verrattuna. Galaksimme etäisyys lähimpään naapurigalaksiin on n. 23 kertaa linnunradan halkaisija. Lisäksi se liikkuu kohti Andromedan galaksia 470 000 kilometriä tunnissa, kunnes lopulta ”törmää” siihen n. neljän miljardin vuoden kuluttua.

Galaksiryhmämme kuuluu edelleen vielä suurempaan kokonaisuuteen ns. Neitsyen galaksijoukkoon, joka sisältää vähintään sata em. paikallista ryhmää. Sen järjestelmän mukana linnunrata kiertää galaksijoukon keskuksessa 150 miljoonan valovuoden päässä sijaitsevaa massakeskittymää 2 300 000 km:n tuntivauhdilla.

Aivan äskettäin havaittiin vieläkin suurempi ylärakenne, joka on nimetty Laniakeaksi. Nimi on Hawaijin kieltä ja tarkoittaa kuvaavasti ”loputonta taivasta”. Kaikki superjoukko Laniakean galaksijoukot ja pienemmät rakenteet, ovat kiertoliikkeessä kohti yhtä pistettä. Niitä vetää puoleensa yksi valtava massakeskittymä, jolle tähtitieteilijät ovat antaneet nimeksi Great attractor, eli suuri puoleensavetäjä. Laniakea on superjoukko, joka sisältää Neitsyen suunnattoman galaksijoukon lisäksi 300-500 muuta galaksijoukkoa. Maailmankaikkeus sisältää kuitenkin pelkästään näkyvässä osassaan miljoonia Laniakean kaltaisia superjoukkoja, joilla on kaikilla oma suuri puoleensavetäjä…

Maa on tähtitieteilijöiden näkemän maailmankaikkeuden keskipiste ja siksi kokonaissijaintimme universumissa on vielä hämärän peitossa. Havaittavissa oleva maailmankaikkeuden osa on halkaisijaltaan 156 miljardia valovuotta. Siihen mahtuu 100 miljardia galaksia, joissa kussakin on myriardeja tähtiä ja planeettoja.  Ehkä maailmankaikkeuden suurin ylärakenne, joka etenee avaruudessa uskomattomalla nopeudella, on valtavan suuren kierteisgalaksin muotoinen ja se pitää sisällään kaiken tässä kirjoituksessa mainitun gravitaatiokiepunnan. Samalla sen keskelle muodostuu maailmankaikkeuden suuri perimmäinen puoleensavetäjä, joka saa voimansa yhtä suuresta peilikuvastaan, joka on kiertyneenä niitä yhdistävän madonreijän tuolle puolen. Syntynyt etääntymishajonta käynnistää aikanaan sisään imevän liikkeen, kun kosmoksen ”alipaineen” viimeinen raja on ylitetty ja vastakohtien yhteenkuuluvuusvoima saa materiahiukkasen kaipaamaan antihiukkaspariaan liikaa. Tämä on gravitaation perimmäinen ydin.

  • RSS/Atom-syöte

    RSS/Atom-syöte
  • RSS/Atom-syöte

    RSS/Atom-syöte