Hyvät ja huonot valinnat ja teot johdattavat ihmistä. Elämän tienristeyksissä jatkosuunta määrittyy hyvien ja huonojen tekojen debetin ja kreditin mukaan.
 
 Jos hyvää on enemmän, onnen ja totuuden voimat saavat viestinsä perille. Jos huonot teot tiettyjen laatujen mukaisesti ovat enemmistönä ja niiltä osin kuin ne enemmistönä ovat (tapahtuu limittymistä ja sekoittumista), eksytyksen voimat ohjaavat ihmisen itsekkäiden valintasattumusten alaspäin laskevalle kaarelle ja kohti uutta kierrosta.
 
 Elämämme muodostuu valinnoista. Ne johtavat tiettyyn suuntaan. Mikäli valintoja ohjaa maine kunnia, raha, itsekkyys ja ahneus, syntyy tuloksia, joiden purku on yleensä tuskallista. Mikäli puolestaan totuus, epäitsekkyys ja anteeksianto ovat toiminnan suuntaa määrääviä tekijöitä, syntyvät tulokset luovat todellista kehitystä ja onnea.
 
 Valinnan hetken voi pelkistää kahteen pääsuuntaan: On kuin ihmisen eteen asettuisi kaksi putkea, johon hänen on tietyn ajan kuluessa astuttava. Pelkistäen voidaan sanoa että toinen on musta ja toinen valkea. Kun tulee valintaputken toisesta päästä ulos, edessä on kaksi edellisten valintojen yhteissumman synnyttämää uutta valintamahdollisuusputkea (Valinnat ovat tietenkin päällekkäisiä, sillä elämä on sarja jatkuvia yhteen nivoutuneita tapahtumia). Samalla syntyy myös aikaisemmin mainittu painovoima, joka vetää horjutettua tasapainoa kohti vakauspistettä. Ihmisellä on vapaa valinta ja oikeus erehtyä, mutta hänestä huolehditaan. Mustan putken valinta tuottaa pääosin negatiivista apua, kuten esim. kohtaloniskut, valkean taas positiivista, kuten vaikkapa viisas ystävä.
 
 Sama koskee myös ihmiskuntaa. Sen globaalivalinnat aikaansaavat uudet valintamahdollisuudet, jotka astuvat täytäntöönpanoon tietyn ajan kuluessa. Näin kokonaissuunta ohjautuu eteenpäin ja erilaisten epäitsekkäiden ja itsekkäiden voimien taistelu aikaansaa valintahaluun suuntaa. Taas tasapainon järkkyminen muistuttaa globaalitason valintojen virheistä: Syntyy ilmaston lämpenemistä, saastumista, uusia sairausepidemioita, myrskyjä ja vitsauksia. Mikäli näitä ei hyvin ja palkittavin teoin kyetä ”parantamaan”, ne nousevat johonkin tuhohuippuunsa tietyn ajan kuluttua: Väärän valintareitin umpikuja saattaa saada purkunsa vasta globaalitason katastrofeissa, kuten supertulivuoren purkaus tai maanjäristys. Vaikutus voi olla myös hitaampi kuten ilmastonmuutos, tai otsonikato. Ihminen voi takoa väärän valintareitin lopputuloksen myös itse. Näin käy esimerkiksi silloin, kun luomiskyvylle tarkoitettu energia ei enää jaksa luoda uutta (vert. maaninen materialistinen kehityshalu), vaan siltä vapautunut väsynyt energia kääntyy vihaksi, jonka kasvualusta on syntynyt vaivihkaa väärien itsekkyysvalintojen seurauksena, ja muuntunut kestämättömäksi.  Tällöin syttyy maailmansota, erilaisten valtaa janoavien välittäjien kautta, viimeiseksi puhdistajaksi ja uudeksi aluksi - ja kaksi tuoretta valintaputkea odottaa päätöksiä…
 
 Syklin aivan viimeinen vaihe on lähes totaalinen tuho ja uusi alku.