Miksi joidenkin suuria aikaansaaneiden ihmisten kohtalo oli kova ja heidän elämänsä on lähes murskautui ulkoisten ja sisäisten paineiden ja vastoinkäymisten alle? Vastaus on: ”elämäntien tarkoitus ja negatiiviset suuntausapulaiset.”
 
 Elämäntietä voi ajatella kahtena päällekkäisenä, samansuuntaisen viivana. Niistä toinen on ”tähtiin kirjoitettu” suunnitelma, joka on muodostunut henkilön omasta karmasta, toiveista, maailman ”kärsimyshuokausten” sanattomista rukouksista jne. Se on kuitenkin valittu elämä jonka on tarkoitus toteutua. Lisäksi kyseisen elämän odotukset on sidottu monien muidenkin henkilöiden elämien eteenpäin vievään voimaan ja kokonaisuuden suureen tasapainoon…
 
  Lewis Carrollin nerokkaassa kirjassa: Liisa ihmemaassa, on tavoitettu eräs mielenkiintoinen symboli, joka kuvaa erästä elämän keskeistä taustavaikuttajaa, joka on myös merkki ja käynnistäjä… Tarinassa on kani, joka kulkee kello kädessä sanoen: ”Olet myöhässä! Olet myöhässä!”  Tämä kuvaa loistavalla tavalla elämäntien viivästymää: Ennen kuin maailman ”keskushenkilön”-  jonka toiminta vaikuttaa myöhemmin laajoihin ihmiskohtaloihin - tähtiin kirjoitetun elämän avaintapahtumien olisi viimeistään toteuduttava, astuvat ohjaavat tekijät näyttämölle: Jos henkilö on myöhässä, karma nopeutuu, tuuppien häntä kiireesti kohti seuraavaa etappia. Ulkoisesti tämä voi tarkoittaa suuria sisäisiä tai ulkoisia vastoinkäymisiä: hänelle läheinen ihmisen kuolee äkillisesti, mikään hanke ei onnistu, hän sairastuu syöpään… Lisäksi hänen voimakkaan elämänkohtalonsa vaikutuksesta läheisten, ihmisten elämistä tulee ikään kuin palveluselämiä, jotta tärkeä vaikuttaja pysyisi tiellä ja toteuttaisi tarkoituksensa.
 
 Mainittu keskushenkilö, kuten me kaikki, käy kamppailua sisäisten valintojen kentällä. Jos valinnat ovat vieneet hänet sivuun tieltä, tarvitaan joskus kovaakin oikaisua, jotta eriytyneet viivat voivat palautua päällekkäisiksi.
 
 Harvinainen mutta mahdollinen esimerkki: Henkilö, joka on kypsynyt elämiensä saatossa siihen pisteeseen että hänen on mahdollista saavuttaa valaistuminen, näkee syntymää edeltävissä ”dejavu näytteissä”, elämänsä pääkohdat. Elämän toisen neljänneksen keskivaiheilla hänen on tarkoitus (mahdollisuus) kokea tuo merkittävä tapahtuma, jolla on aina laajoja vaikutuksia myös muiden ihmisten elämään ja myöhempään kehitykseen fyysisesellä kentällä. Juotuaan unohduksen maljasta hän syntyy tänne ja ihastuu nuoruudessaan seksuaalisten valloitusten riemuihin. Nämä täyttävät hänen ajatuksensa ja toimintansa jonkin aikaa. Elämäntien paine loihtii kuitenkin ohjaavia tapahtumia, sillä kani huutaa hänen elämässään” olet myöhässä, olet myöhässä.” Hänen suuresti rakastamansa henkilö kuolee äkillisesti auto-onnettomuudessa, mikä saa esimerkkihenkilömme, elämän tarkoituksettoman tyhjyydentuskan ohjaamana hakeutumaan henkisen kirjallisuuden pariin, joka puolestaan ”sattumalta” ohjaa häntä kohti idän viisautta, joka puolestaan johdattaa hänet Intiaan kohti gurua, joka toimii heräämisen katalysaattorina. Henkilön kypsyys ja houkutuksia kestävä voima ovat avainasemassa, sillä kypsä sielu ei enää edes havaitse elämän viehättävää pintakiiltoa houkuttelevana, vaan eriytyy luonnollisesti tarpeettomasta, kuten lapsi kasvaa eroon leluistaan.
 
 Asiasta on olemassa myös negatiivinen muunnos: Sielun keskipäivän saavuttanut, runsaat ”sielun aarteet” kovalla työllä kerännyt kiertäjä, epäonnistuu elämänvalintakoetuksessaan ja päättää suunnata kaiken saavutetun itseensä. Myös hän on oikeutettu em. ”tukeen” egopäämäärien toteutumisessa. Yleensä vain hänen kärsimyksensä eivät ole niin henkilökohtaisia, vaan ohjaussattumukset tapahtuvat elämän suunnittelupöydän arvohierarkian mukaisena nollasummapelin kaltaisena satumaisena onnistumisena…