On hyvä ettei ihminen hyväksy sokeasti kaikkea mitä hänelle kerrotaan. Tämä pätee myös tieteellisiin opinkappaleisiin. Sen teesit ovat levinneet laajalle ja sen loistavat saavutukset monilla tutkimusaloilla, joissa sen menetelmät toimivat moitteettomasti, ovat luoneet sen ympärille lujan ja oikeutetun uskon sädekehän. Tämä ylivertainen voittokulku on nostanut tieteentekijät saneluvaltaisiksi ylipapeiksi niilläkin tutkimusaloilla, joilla tieteellinen lähestymistapa ei voi toimia. Tieteen julkinen maailmankatsomus on (tutkimuskentän hajottua niin hallitsemattoman laajaksi että sitä ei oikeasti hallitse kukaan) ajautunut ”skeptisagnostiseen” yleismielipiteeseen, ja niin ”sivistyneistön” myötä kansakin on omaksunut kyseisen opin, sitä koskaan kyseenalaistamatta.

 Maailmakuvastamme on liian kevytmielisesti hylätty olennaisia asioita, joita on edellä esitetyistä väärän näkökulman köyhtymissyistä pidetty epävarmoina. Ajallemme tyypillinen; ”mistään ei voi olla varma” asenne, joka johtuu edellä esitetystä väärään ja juurettomaan ilmoitustietonäkökulmaan sonnustautumisesta, aiheuttaa yliepäilyä ja arvokkaiden asioiden sivuuttamista. Kehitystie joka on tarjolla kyseisistä köyhtyneistä eväistä, on materialistisia arvoja lisäävä ja on siksi saanut alkuperäisen, luonnollisenkin logiikan näyttäytymään oudossa valossa. Maailmamme tutkimuslähestymistapa on ajautunut tilanteeseen jossa se ei luota järkeensä, vaan on valmis hylkäämään sen keinotekoisen, ja tulkinnallisia erehtymismahdollisuuksia sisältävän testattavuusvaatimuksen edessä. Siksi se antautuu usein väärin perustein hylkäämään ilmiön olemattomana, vaikka tosiasiallisesti kyse on siitä, että se on testattavuuden ulkopuolella. Kyseinen lähestymistapa johtaa pysyvään keskosuuteen, jossa tutkimuskyvyttömyyden syystä ulkopuolelle jäänyt ajautuu yhä enemmän syrjään ja alkaa perusteettomasti näyttämään yhä valheellisemmalta.
 Tieteen kulmakivi on käytännössä seuraava: ”Meidän tulee hylätä kaikki se, mikä ei ole tieteellisin keinoin todistettavissa.” Onko tämänkaltainen logiikka perusteltavissa? Itse asiassa kyseessä on keinotekoinen ja juureton vaatimus, joka on syntynyt oikeutetusta vihasta uskonnollisia dogmeja kohtaan aikana, jolloin kirkko määritteli totuuden mielivaltaisesti. On epäloogista hylätä jokin vain siksi (kuten käytännössä tapahtuu), että sitä ei voi tutkia juuri siten kuin me olemme päättäneet.
 Tilanteen korjaamiseksi ja näkökulmasidonnaisen maailmankuvakeskosen rakenteiden hajottamiseksi tarvitsemme sinänsä hyvin arvokkaan, mutta osittumiseen johtavan ”testimaailmankuvan” rinnalle kipeästi - niin uskonnollisista kuin tieteellisistäkin dogmeista vapaata - syvällisen havaintokyvyn kehittämistä ja oikeasti ennakkoluulotonta päättelyä.
 Koska tiede on niin kauan kysynyt miten, se on liukunut sivuun ja hukannut olennaisen kysymyksen miksi. Mitkä sitten ovat niitä arvokkaita asioita, joita maailmankuvastamme puuttuu ja jonka virallinen totuudenlähestymistapa on tullut sivuuttaneeksi, ja epäloogista kyllä kieltäneeksi, koska se ei voi niihin välineillään koskaan yltää. Minkälaisia olennaisia kysymyksiä ”välineiden puutteen osittama tieteily” on alkanut näkökulmaansa kasvamisen syystä sivuuttaa - ja pitää jopa hieman kummallisina ja asiaankuulumattomina - vaikka ne ovat elämän olennaisimpia osa-alueita.