Haluamme yleensä tuntea itsemme hyviksi ihmisiksi, mutta sekoitamme usein luontaisen hyvyydenhalun siihen, miltä näytämme muiden silmissä: Alamme janota muiden arvostusta ja eksymme etsimään onnellisuutemme rakennustarpeita ulkopuoleltamme, muiden avulla ja kautta. Siksi harhaudumme helposti ulkoisen maailman paineen ja sisäisten vaatimustemme johdosta eroon luonnollisesta onnellisuudestamme. Tämänkaltaiseen ”alkuperäisen paratiisin kadottamisen tilaan” päädytään monilla eri tavoilla.
Eri muodoissa esiintyvä valhe johdattaa ihmistä vähitellen sivuun luonnollisen tyytyväisyyden tilasta. Valheen johdosta hän asteittain harhautuu keräämään vääriä onnellisuuskorvikkeita ja niiden kasvun myötä menettää yhä enemmän yhteyttään omaan alkuperäiseen ja todelliseen itseensä ja samalla luonnolliseen riippumattomaan onnellisuuteensa. Tilalle astuu kuva, ”valeitse”, jollainen ihminen haluaisi olla, että saisi itseensä kohdistuvan moninaisen ristiriitapaineen loppumaan, ja jollainen hän ennen pitkää uskoo myös olevansa. Tämä ”sovitteleva naamio” muodostuu ulkomaailman odotuksista ja sisäisestä muuttumispyrkimyksestä.
Muutos ja ”sisäisen yhteyden” vähittäinen katkeaminen tapahtuu yleensä ”aikuiseksi” kasvamisen prosessissa, mutta sen olennainen pohja on luotu jo aikaisemmin, ns. kasvatuksen avulla niinä varhaislapsuuden vuosina, joista ei juurikaan jää muistikuvia. Ihminen joutuu iän karttuessa kyseisen vaikutuksen kerääntyvän painolastin piiriin yhä enemmän:
Koska kasvavan yksilön on sovittava yhteiskunnan ja lähipiirin muottiin, alkaa manipuloimalla ja vihjailemalla, tai suoranaisella painostuksella tapahtuva kulttuurisidonnainen ja hyvää tarkoittava muokkaustyö ennen pitkää johtaa siihen, että ihmisen täytyy muuttua. Myös omat, manipuloinnin ja vallitsevan yhteiskunnan arvotilan seurauksena vinoutuneet arvot, alkavat progressiivisesti altistaa elämäntien kulkijaa kyseisen roolikuvan syntymiselle.
Vallitseva näkökulma pyrkii peilautumaan kasvavaan nuoreen ja hän joutuu sen ylivoimaisen vaikutuksen piiriin. Hänen kasvusuuntansa saa yksilöllisiä piirteitä, mutta suuret ”pohjavaikuttajat” ohjaavat hänen elämäänsä. Eräs suurimmista ”pohjavaikuttajista” on tekijä jota on kutsuttava yliolkaisesti nimellä: ”länsimainen kulttuuri”, vaikka se tässä pitääkin sisällään paljon totuttua enemmän. Sen moninaiset vaikutukset ovat tunkeutuneet jo lähes kaikkialle, ja lyövät meihin lukemattomin tavoin leimojaan, halusimmepa sitä tai emme. Kasvamme sen sisällä ja olemme monin tavoin ehdollistuneet sen näkökulmaan. Nämä ehdollistumat ovat osittain tunnettuja, mutta valtaosa niistä on vielä ”globaalin alitajunnan” pinnan alla.
Eräs tämän kirjoitussarjan keskeisiä tavoitteita on purkaa kyseisen näkökulmasidonnaisuuden painolastia ja näyttää tie vaikutuksista vapaaseen ”nollanäkökulmaan”, mistä käsin maailma ja sen monitasoiset ilmiöt näyttäytyvät vailla sokean kyseenalaistamattomuuden, uskon ja perusteettoman ennakkoluulon verhoa.
