Lakien suunnittelija ja kosmoksen arkkitehti mietti ajattomassa tilattomuudessaan: Kun luon lukuisia maailmoja, niiden määrän ja laajuuden tulee olla tyyperryttävän suuria, niitä suhteellisista osista käsin tarkkailevien asukkaiden mielestä. Lisäksi minun itseni täytyy häipyä paradoksaaliseen mysteerin, jota ei voi koskaan lähestyä objektiivisesti.

 Alkusyiden alkusyy loi ensin ”mielessään” käsittämättömän laajan suunnitelman. Se piirsi suhteellisen kehän tulevan valkoisen emoaukon keskipisteeseen, joka myöhemmin myös alkuräjähdyksenä tultaisiin tuntemaan. Se tarttui olemattomuutta halkaisemaan kykenemään työkaluunsa ja jakoi absoluuttisen tyhjyyden kahteen osaan, jotka sinkoutuivat toisistaan poispäin, omiin tiloihinsa. Syntyi suunnaton loiste, kun valo ja ”antivalo” erkanivat toisistaan. Samalla käynnistyivät myös laajeneminen, aika ja tila, johon alkuräjähdyksen valoroiskeet sinkoutuivat, täyttäen tilan vielä lähes kokonaan. Absoluuttisen tyhjyyden sisään muodostunut; näkökulmastamme ääretön tila, laajeni kuitenkin hieman nopeammin kuin valomeri ja sen laajenemisen seurauksena valoroiskeet joutuivat vähitellen erilleen toistaan yhä enemmän ja syntyi keskittymiä, jossa alkuvalo oli huomattavasti tiheämpää. Valon ulosvirtaus jatkui edelleen näissä valkoisissa aukoissa, jotka muodostuivat galaksien ytimiksi, sillä Suuri Halkaisija teki edelleen ulospäin suuntautuvaa työtään moneen osaan räjähtäneessä keskipisteessä. Toisilleen tuntemattomat käänteiset tilat: Antiuniversumi ja Universumi, saivat valosuihkunsa valkoisen aukon ytimestä, vaikka sen toiselle puolelle kurkistettaessa siellä ei ollut mitään, vaan avaruuden kaareutuma oli niin absoluuttinen, että valkoinen aukko näytti pyöreältä valosäteilijältä. Suunnattoman paljon myöhemmin tultaisiin vielä vaivoin ja intuitiivisesti muistamaan, miksi kyljellään makaava kahdeksikko kuvaa parhaiten äärettömyyttä: Luova voima on sen keskipisteessä ja säteilee molempiin ”tiimalasin kammioihin” halkaisemaansa olemattomuutta.  Kahdeksikon pyöreä muoto kuvaa avaruuden täydellistä kaareutumista, joka saa voimansa kaareutumisen taakse piiloutuneesta yhtä suuresta vastavoimasta. Syntynyt pakotettu jälki on kuin ryppy tai kupla, todellisen maailmankaikkeuden ikuisesti harmonisessa pinnassa. Lisäksi kaatuneen kahdeksikon kaari symboloi myös ulossinkoutuvaa spinturbulenssia, joka siirtyy edetessään yhä pienempiin yksiköihin, ollen näin maailmankaikkeuden perusvoima ja laki.

 Kun valomassakeskittymät etenivät syntyneessä tilassa, kukin suuntaansa, ulossinkoava valon määrä alkoi vähitellen vähentyä. Kun aukon molemmin puolin sijaitsevat, yhteen kuuluvat korkeaenergiset fotonit ja antifotonit etenivät liian kauas toisistaan, ne alkoivat vähitellen jarruttaa vauhtiaan, muuntuen samalla vähitellen osittain vedyksi ja Heliumiksi. Prosessin edetessä aukon väri synkkeni ja kun sen massan mukainen kyllästyspiste oli saavutettu, liike olisi kääntynyt palaavaksi, mikäli ulossinkoutuminen ei olisi tapahtunut kiertoliikkeenomaisesti. Sen seurauksena palaava imu tapahtuu huomattavan hitaasti.

 Näin oli järjestynyt kenttä, joka sisälsi suunnattomasti kaasua, joka oli ryhmittynyt nyt mustan aukon ympärille. Alkuarkkitehti oli alkuräjähdyksen hetkellä luonut myös lähes äärettömän, mutta kuitenkin rajoittuneen kuvan ”itsestään”. Sitä voidaan kuvata paradoksaalisella luvulla yksi, joka on kuitenkin samalla maailman suurin luku. Tämä luku yksi jakoi itsensä osiin, jotka eivät kuitenkaan muistaneet tai tunteneet alkulähdettään. Myös nämä suunnattomat, alenevassa hierarkiassa syntyneet olennot, jakoivat itsensä osiin, verhoten kuitenkin oman olemuksensa läpäisemättömään hämärään. Näin jatkui edelleen, kunnes lopulta saavutettiin se ihmiselle käsittämättömän viisas aurinkokunnan kehänpiirtäjäolento, jota myöhemmin on nimetty mm. Logokseksi. Sitä korkeampi sanansaattaja ilmestyi Logoselle ja sanoi:

 ”Niin kuin ylhäällä, niin myös alhaalla. Piirrä tähän kehä ja ime sen keskelle ainetta kaasusta. Muodosta siihen kehitysjärjestelmiä olennoille. Delegoi tehtäviä itseäsi pienemmille myöhemmin muodostamillesi jumaluuksille, mutta älä paljasta niille itseäsi. Velvoita myös ne vain delegoimaan yhä monimuotoistuvia tehtäviä yhä pienemmille yksiköille, jotta saavumme lopulta luoviin voimiin, jotka saapuvat moninaisten vaikutusten lähteistä, muodostaen keskinäisen kamppailunsa seurauksena lopulta elonkehän, josta viisaat voimat nostavat tietoisuuden kehittymisen myötä esiin kärkilajin.

 Nosta materian ja hengen synkroniasta esiin ensin pientä tietoisuutta. Anna sen itse löytää tiensä kehityksen portaita ylöspäin, yritysten ja erehdysten kautta. Mikäli sen olennot etenevät umpikujaan, luo niille järjestelmäsi hierarkian kautta uusi tila, yhä karkeammasta havaintoulottuvuudesta. Kehitä kaikkea tätä ohjaavan tasapainon voiman alaisuudessa, joka antaa olennoille vapaan valinnan, mutta ohjaa - aluksi lempeästi - kohti yhä suurempaa tietoisuutta.

 Käytettävissäsi on myös ainetta, jota myöhemmin tullaan kutsumaan pimeäksi aineeksi ja energiaksi. Luo myös sen värähtelytaajuudelle jumalolentoja ohjaamaan sen rakennetta ja kehittämään siitä muotoja. Muodosta näistä eri havaintotasolla piilevistä maailmoista kokonaisuuksia, Bramfatuuria, jotka ovat kerroksittaisia kuin sipuli. Ohjaa liikkumista niissä osin kuoleman portin läpi tapahtuvana liikkeenä, mutta muodosta kyseisestä piilomateriaalista myös aivan omia kokonaisuuksiaan. Kätke huolellisesti materiaa ohjaavat viisaat voimat, jotta saamme sitten naureskella ihmiselle jotka luulevat, nähdessään tasonsa aistiviritykseltä käsin pelkän erilliseen sormen kynteen vertautuvan maailmansa, että siinä on kaikki. Sinun on myös asetettava maailmoihin mukaan tietty määrä edellisistä maailmankaikkeuksista peräisin olevaa erehdystä ja egoismin henkeä, jonka istutat parhaaksi katsomallasi tavalla mukaan, sillä muistatko, että olet ollut vastaavassa vastuussa aikaisemminkin…”