Seuraavassa esitetyt liikenopeustiedot ovat osin kiistanalaisia ja ristiriitaisia, riippuen siitä, mistä lähteestä ne on poimittu. Massakeskittymien nopeuden mittaaminen on erittäin vaikeaa, koska erilaisia lähtökohtakiintopisteteitä on käytettävissä melko paljon ja ne kaikki ovat myös liikkeellä johonkin suuntaan.

 Maa on häviävän pieni piste avaruudessa. Vaikka se on meille valtavan laaja ja rikas ympäristö, älymme luonteen mukaisesti emme voi koskaan ymmärtää kuinka suunnattoman pieni se on kosmisten mittasuhteiden taustaa vasten. Toisaalta vaikka sen valtava massa luo illuusion stabiilista liikkumattomuudesta, olemme kuitenkin liikkeessä kiintotähtemme ja muiden huimaavasti suurempien kokonaisuuksien mukana ympäri vauhdilla, joka on käsittämättömän suuri: Jokainen tietää, että 100 km tunnissa auton ratissa tuntuu jo melkoiselta vauhdilta. Massiivinen maapallomme matkaa auringon ympäri huomattavasti nopeammin, n. 107 000 km/h. Itsensäkin ympäri maapallo pyörii n. 1 670 kilometriä tunnissa.

 Olemme kuitenkin tietämättämme vielä huomattavasti suurempien voimien ja massojen liikkeen mukana matkalla monitasoisessa karusellissa ja kuulumme yhä suurempiin kosmisiin osa-alueisiin, joista valtavien mittasuhteiden aurinkokuntammekin on vain mitätön hiukkanen. Vuonna 1977 laukaistu tutkimusalus Voyager 1, on nyt hieman ohittanut aurinkokuntamme äärimmäisen rajan ns. heliopaussivyöhykkeen. Kyseinen laite on kauimmaksi päässyt ihmisen rakentama raketti, joka liikkuu edelleen n. 17,2 km sekunnissa. Tämän valtavan vauhdin ajamana se oli vuonna 2010 n. 17 000 000 000 km päässä maasta. Mikäli Voyager 1 olisi suunnattu lähimpään tähteen Alfa Kentauriin, se saavuttaisi sen kuitenkin vasta n. 80 000 vuoden kuluttua.

 Mittasuhteet ovat siis valtavia. Aurinkokuntamme kuuluu vielä suurempaan rakenteeseen, jota nimitetään paikalliseksi kuplaksi. Sen läpimitta on 2 800 biljoonaa km (viimeistään tässä vaiheessa luvut muuttuvat merkityksettömiksi, koska ihminen ei mitenkään ymmärrä niiden suunnatonta luonnetta. Mainittakoon tässä että pelkästään lukuun miljardi kestäisi laskea n. 32 vuotta, mikäli kykenisi luettelemaan yhden luvun sekunnissa). Kuumasta ionisoituneesta vedystä syntynyt kupla sisältää Aurinkomme ja sen viitisenkymmentä lähintä naapuritähteä. Olemme sidoksissa tämän ryhmän gravitaatioon ja valheellisesti stabiililta vaikuttava aurinkomme kieppuu yhdessä sen kanssa suunnattomalla vauhdilla, harvahkossa Linnunradan lonkerossa, jota kutsutaan Orionin haaraksi. Aurinkokunta kulkee avaruudessa runsaasti yli 700 000 km tuntivautia.

 Paikallinen kupla kuuluu kuitenkin vielä suurempaan yhteisliikejoukkoon: Linnunrataan. Jos 100 000 valovuotta leveä linnunrata typistettäisiin metrin mittaiseksi, paikallisen kuplamme olisi n. 3 mm pitkä. Galaksimme kiertää sen ytimessä olevaa mustaa aukkoa, joka vastaa massaltaan n. neljää miljoonaa aurinkoa. Maapallomme pyörii mukana sen akselin ympäri vähintään 800 000 km:n tuntivauhdilla ja yksi kierros kestää n. 225 miljoonaa vuotta.

 Suunnatonta vauhtia pyörivä valtava Galaksimme kuuluu edelleen suurempaan kokonaisuuteen ns. paikalliseen galaksiryhmään, joka on n. neljästäkymmenestä galaksista koostuva joukko. Se pysyy koossa galaksien keskinäisen painovoiman vaikutuksesta. Sen läpimitta on arviolta satakertainen linnunradan mittaan verrattuna. Galaksimme etäisyys lähimpään naapurigalaksiin on n. 23 kertaa linnunradan halkaisija. Lisäksi se liikkuu kohti Andromedan galaksia 470 000 kilometriä tunnissa, kunnes lopulta ”törmää” siihen n. neljän miljardin vuoden kuluttua.

Galaksiryhmämme kuuluu edelleen vielä suurempaan kokonaisuuteen ns. Neitsyen galaksijoukkoon, joka sisältää vähintään sata em. paikallista ryhmää. Sen järjestelmän mukana linnunrata kiertää galaksijoukon keskuksessa 150 miljoonan valovuoden päässä sijaitsevaa massakeskittymää 2 300 000 km:n tuntivauhdilla.

Aivan äskettäin havaittiin vieläkin suurempi ylärakenne, joka on nimetty Laniakeaksi. Nimi on Hawaijin kieltä ja tarkoittaa kuvaavasti ”loputonta taivasta”. Kaikki superjoukko Laniakean galaksijoukot ja pienemmät rakenteet, ovat kiertoliikkeessä kohti yhtä pistettä. Niitä vetää puoleensa yksi valtava massakeskittymä, jolle tähtitieteilijät ovat antaneet nimeksi Great attractor, eli suuri puoleensavetäjä. Laniakea on superjoukko, joka sisältää Neitsyen suunnattoman galaksijoukon lisäksi 300-500 muuta galaksijoukkoa. Maailmankaikkeus sisältää kuitenkin pelkästään näkyvässä osassaan miljoonia Laniakean kaltaisia superjoukkoja, joilla on kaikilla oma suuri puoleensavetäjä…

Maa on tähtitieteilijöiden näkemän maailmankaikkeuden keskipiste ja siksi kokonaissijaintimme universumissa on vielä hämärän peitossa. Havaittavissa oleva maailmankaikkeuden osa on halkaisijaltaan 156 miljardia valovuotta. Siihen mahtuu 100 miljardia galaksia, joissa kussakin on myriardeja tähtiä ja planeettoja.  Ehkä maailmankaikkeuden suurin ylärakenne, joka etenee avaruudessa uskomattomalla nopeudella, on valtavan suuren kierteisgalaksin muotoinen ja se pitää sisällään kaiken tässä kirjoituksessa mainitun gravitaatiokiepunnan. Samalla sen keskelle muodostuu maailmankaikkeuden suuri perimmäinen puoleensavetäjä, joka saa voimansa yhtä suuresta peilikuvastaan, joka on kiertyneenä niitä yhdistävän madonreijän tuolle puolen. Syntynyt etääntymishajonta käynnistää aikanaan sisään imevän liikkeen, kun kosmoksen ”alipaineen” viimeinen raja on ylitetty ja vastakohtien yhteenkuuluvuusvoima saa materiahiukkasen kaipaamaan antihiukkaspariaan liikaa. Tämä on gravitaation perimmäinen ydin.