Myös Logos käynnisti saamansa mallin mukaan alenevien luojien ketjun ja antoi sovitusti Lilithin vaikutuksen sekaantua valkeaan aineeseen; jotta kehitys nopeutuisi. Yrityksen ja erehdyksen tie oli vaikea, mutta yhä useampi ylitti egoismin riman ja ryhtyi valoksi tielle. Vaikka tietäjien valo välillä egon rummuksi riistettiinkin, edessä siinsivät paremmat ajat:
Kerran unta nähdessäin
varjot kulki edelläin;
Muurahainen siellä nyt
tieltään raukka eksynyt…
…Peloissaan ja huolissaan,
nääntyneenä matkoistaan
kertoi suuren surun sen:
täältä kotiin löydä en!
”Voi mun lapsikatrastain
Kuulla voivatko mua lain?
Näinkö tuulet maailman
Pois vie kaikkein rakkaimman?”
Säälien mä katsoin vain
Muurahaista vuoteestain
Silloin Kiiltomadon näin;
Luotsin öitten synkimpäin…
Lausui hän: ”Tien valaisen –
tiedän reitin salaisen;
seuratkaa, mä aamuun vien!”
Muurahainenkin löytää tien…
Löytää tien voi yllättäin
pieninkin, sen äsken näin!
Tuulet vaikka tuivertaa
Toivoaan ei jättää saa
Toivoaan ei jättää saa!
(Songs of Innocence – William Blake)
”Näinkö tuulet maailman, pois vie kaikkein rakkaimman?” Niin ei saa käydä, sillä uuden henkisen kulttuurin voima on meissä ihmisissä, ei ulkopuolisissa hengettömissä rakenteissa. Muuttakaa maailma… Väkivallattomasti!
---
Blogin julkaisu loppuu tähän. Se julkaistaan myöhemmin kirjana. Pitkähkö Atlantisosio erotetaan omaksi pikkuteoksekseen. Molempiin kirjoihin tullaan tekemään pieniä lisäyksiä, korjauksia ja jäsennyksiä. Näille sivuille tulee ilmoitus, kun ne ovat saatavilla. Kiitokset kaikille lukijoilleni ja syvähenkistä elämää; materiaalisten arvojen puristuksesta huolimatta!
