Koska länsimainen elämä on saastunut omanedun ja superkaupallisuuden ideoilla, elämme edelleen henkisessä pimeydessä, vaikka voisi olla toisin.

 Olemme luoneet automaattisen koneiston, joka sylkee yllemme yhä suurempaa materialismia ja talousvaltauskoa. Hallitukset ja kaupan ala ovat saaneet usein myös yleisen mielipiteen ja median puolelleen taloususkokilpailuun, jonka mantroja ovat: kilpailussa pärjääminen, tehokkuus, talouskasvu, kuollut sosiaalipoliittinen näkökulma, puoluepolitiikan näennäissyvällinen sanoma, virallinen ihmisyys, eriarvoistumisen hiljainen hyväksyminen, ym. ym. Jatkuva mediavyörytys talouden alati huonosta tilasta on muuttunut ainoaksi pääsanomaksi ja syönyt tilan muilta paljon tärkeämmiltä aiheilta, kuin perimmiltään riippuvuuden suojeluun tähtäävä loputon taloussäätö.

 Ahneus, joka on puettu moniin harhauttaviin kaapuihin, johtaa länsimaita. Näennäisdemokratian takana hallitsevat, raha, lobbauskoneistot, ja suuri julkisen mielipiteen/elämänsuunnan määrittäjä: mainostus. Kansalaisalamaisten ja valtaapitävien omaa sisäistä tyhjyyttä peitetään kuumeisella ulkoisella puuhalla ja siitä syntyvällä vertailuvauraudella. Palkansaajat ovat uusliberalistisella taistelukentällä huomaamattaan yhä enemmän siirtymässä osakkeenomistajien lypsylehmiksi. Järjestelmää järjestetään kilpaa pääomia ja yrittäjiä, ei ihmisiä suosivaksi. Media on julkisen vinomielipiteen talutusnuorassa, palvoen talouskasvumahdottomuuden suuntaa ja tavoitteita.

 Media puhuu myös ihmisistä liikaa instituutioiden osina. Virallinen pragmaattisuus ja puhe ihmisestä hengettömän sosiaalispoliittisen järjestelmän virallisena rattaana on tehnyt varsinkin meistä suomalaista koneita, jotka ovat unohtaneet miten eletään eivirallisesti ja huomaamattomista sidoksista oikeasti riippumattomasti. Olemme matkalla kohti Japanin mallia, jossa kiireinen työntekijä on olemassa ainoastaan kaikki liikenevät voimat vievää palkkatyötä varten, eikä muita elämisen tapoja enää tunnisteta. Superkuluttamisen ja äärimmilleen viedyn työelämän vuorottelu, on valtion kasvottomien johtajien tiedostamaton tavoite. Tätä suuntaa vahvistetaan jatkuvasti, joka puolelta rummutettavalla median ”tärkeysvyörytyksellä”. Tekosyvälliset hallituksen toimet ja puoluepoliittinen valtapeli ovat mediassa valtavasti esillä ja ovat siksi vähitellen ja huomaamatta saaneet myös kiinnostuksesta pääosan… niin, moni ei osaa enää kyseenalaistaa vallitsevaksi muuttunutta asiantilaa, vaan pitää sitä itsestäänselvyytenä: ”Yhteisten asioiden hoito on tärkeää. Mikä muu voisi olla tärkeämpää.”

 Suoranainen, eivälillinen onnellisuus, riittävässä, muttei liiallisessa vauraudentilassa on tärkeää. Ohjaavien rakenteiden manipulatiiviselle ja painostavalle säätämiselle ei ole loppua, vaan se johtaa edellä mainitun ylikorostamisen kautta lopulta ahneuden ja epäoikeudenmukaisuuden kulttuuriin, jossa kaikki vetävät köyttä omaan suuntaansa ja kertovat puolitotuuksin, manipulaatiopuhein ja totuuden kertomattajättämisten avulla oman egonsa tarinaa. Suunta on käännettävä!

 Koska länsimaisen kulttuurin hyvä puoli on suhteellisen hyvä ”vapauksia antava suvaitsevaisuus”, vallitsevien rakenteiden loputtomalle vastustamiselle ei tarvitse antaa liikaa aikaa ja tilaa. Kuten aikaisemmin mainitsimme on mahdollista muodostaa henkisiä yhteisöjä, jotka perustuvat hyvyyden, veljeyden, eivirallisuuden ja ajoittaisen yhteistoiminnan säännöille (väärän uskonnollisuuden myrkkyä on varottava). Esimerkki voi myöhemmin hapattaa ympäröivän taistelutantereen paineen, kun vallitseva normi saa todellisen peilin itselleen … On olennaista muistaa, että meidän ei pidä peruuttaa takaisina agraariyhteiskuntaan, vaan kaikki uuden muodot ovat sallittuja. Keskeistä on pyrkiä inhimillisen onnen nimissä vähentämään riippuvuuksia, lisäämään syvähenkistä elämää, kehittämään todellista yhteistoimintaa, jottei esimerkiksi nykyään taloudellisten intressien varaan ripustettu tieteellinen toiminta vaarannu. Nykymalli taannuttaa tiedettä, koska yliopistoista on tehty yhä enemmän tulosvastuullisia ja humanistisemmat tieteenalat ovat joutumassa oppositioon talousyhteiskunnan vaateiden edessä. Pelkästään rahahyötyyn johtavat ”innovaatiot” ovat nykyään sallittuja. Asian tulisi olla kuitenkin juuri päinvastoin. Vaarana on että tämä unohtuu ja muuttuu vallitsevaksi normaaliksi asiantilaksi, jolloin korkeakoulut muuttuvat näköalattomiksi ja kunnianhimoisiksi maineen ja tulevan taloushyödyn varassa toimiviksi automaateiksi.

 Uusia hyviä keksintöjä ei uudessa yhteisömalleissa tule tietenkään ”heittää pois”, mutta turha on kuitenkin kyettävä viisauden avulla erottamaan todella tarpeellisesta. Nyt tämän pohdinnan suorittaa puolestamme talouskasvu ja riippuvuudet ja sillä on moninaisia kärsimystä takovia seurannaisvaikutuksia, joita ei osata ottaa huomioon. On myös tärkeää muistaa, että länsimainen hyvin piilotettu onnettomuus lepää toista ihmisistä hyötymisen alustalla. Pieni kaupankäynti on tietenkin sallittua, mutta suurtalous ei todella palvele muita, kuin tiettyä, yhä pienempää ja vauraampaa ryhmää, joka suojelee valtaansa äänekkäästi, saaden muutkin uskomaan agendaansa.

Supervauraan kahmijaeliitin lisäksi pienempi talouseliitti puolustaa myös rahan valtaa äänekkäästi ja aggressiivisesti. Sen ruohonjuuritason lobbaus on muuttanut julkista mielipidettä ja saanut useimmat uskomaan, että taloudellinen eriarvoisuus on tarpeellista. Tämän kylvetyn puheen oikeuttamana hallitukset tekevät suuria tulonsiirtoja kansan selkänahasta yrityksille, tähtäimessään välillinen onni ja tyhjät, kunnianhimoelämää ja kohtuutonta työntekoa tarjoavat, työpaikkalupaukset - jotka ovat lisäksi olennainen osa maapallon raiskausjärjestelmää (Koska työskentelemme joka puolella niin kuumeisesti ja kyseenalaistamatta, maapallon tila on vaarassa). Kilpailun ja kiristämisen myötä työntekijöiden työpanoksen määrä on vaivihkaa paisunut usein niin suureksi, että monet uupuvat, tai menettävät kyvyn elää muuta kuin työpaikan, ”viihdelevon”, kuluttamisen ja kiireisten lomien välistä putkielämää. Voimakkaasti manipuloiva mainosteollisuus ohjailee marionetteja, saaden nurkkaan ajetut ja lohtua etsivät ihmiset esimerkiksi syömään väärin ja sairastuttavasti - ja kenenkään sitä kunnolla tiedostamatta: talouskasvuun hienoviritteisesti kytketyillä tavoilla.

Kova kapitalismi luo monenlaisia seurauksia, joita on tavattoman hankala havaita ja yhdistää siitä alun perin johtuvaksi. Ahneuden ja omaetuisen totuuden vääristelyn perustalla lepää kuitenkin monenlaatuisia vaikutuksia. Perehdymme seuraavaksi kolmeen kauhistuttavaan ahneusmaterialismin aiheuttamaan ja vaikeasti havaittavaan (ja siksi, aikamme tyylin mukaisesti helposti henkilökohtaisista etusyistä ulosselitettävään) päätepisteeseen ja vitsaukseen. Niistä kaksi jälkimmäistä on tällä hetkellä kärjessä maailman suurimpina kuolinsyinä. Aloitamme kuitenkin järjen valon sammuttavasta Dementiasta ja sen kehittymiseen johtavista syistä.