Kaikki tämä on sinun jos lankeat maahan ja palvelet minua (vain omaa persoonallista etuasi; piilotetussa tai suoranaisessa muodossa).
Göran on nuori komea ja älykäs. Kaikki mitä hän tekee, tuntuu onnistuvan. Göran on menestyvä malmikauppias 1700-luvun Ruotsissa. Hän vaurastuu nopeasti. Saadakseen lisää haasteita ja rahaa, hän päätyy Englantiin keskelle teollista vallankumousta. Pian hän omistaa tehtaan, jonka työläiset tekevät 12-tuntista työpäivää.
Välillä Göran siirtää tehtaan kelloja taaksepäin, jotta työläiset saisivat enemmän aikaan. Voitot hän pitää itse ja maksaa ahkerille alaisilleen mahdollisimman pientä palkkaa. Koska hän on huono ja itsekäs johtaja, työläiset nousevat kapinaan rikkoen koneita ja järjestäytyvät orastavan ammattiliiton eturyhmäksi. Göran tukahduttaa järjestäytyneen kapinan verisesti, eikä joudu siitä edesvastuuseen, koska aikakauden herrakerho pitää yhtä, eikä maallisen lain jumalatar toimi sokean oikeudenmukaisesti.
Göran pukeutuu aina moitteettomasti silinterihattuun ja siistiin pukuun. Kädessä on kallis kävelykeppi. Hän käyttäytyy korrektisti, mutta ainainen päälle liimattu tekohyvyys herättää hänessä sisäistä vastavuoroista kiukkua, jonka hän purkaa työläisiinsä - jotka eivät ole ihmisarvoisia. Göran omistaa myös työläistensä asunnot ja perii niistä kovaa vuokraa. Alaistensa keskuudessa hän on ankaran ja julman orjapiiskurin maineessa ja Lontoon teeskentelevien seurapiirien keskuudessa puolestaan kohteliaan, hurmaavan ja aina korrektin herrasmiehen maineessa.
Kun aika on täynnä, kuoleman portti avautuu yllättäen. Göran ei ole välittänyt työsuojeluasioista tuon taivaallista, sillä työväki on halpaa ja tulokkaita on tarjolla runsaasti - Hän on muutenkin aina suosinut naisia ja lapsia työhönotossaan, sillä heille voi maksaa paljon pienempää palkkaa, eivätkä he vaadi mitään - Höyrykoneen ulkoinen kiertokanki tarttuu Göranin vaatteisiin, lennättäen hänet kattoon ja pudottaen korkealta lattiaan, juuri ennen työvuoron päättymistä ja viimeisen koneen sammuttamista. Kaksi viimeisenä vuorossa ollutta työläistä jättää hänet lojumaan ruhjoutuneena lattialle, vaikka näkevät tapauksen. Göranin elämä päättyy pitkän kitumisen jälkeen aamuyön tunteina: Toteutuu vanha vahingonilo huokuva lause: koirat kuolevat koirien tavoilla.
Unohtamiensa välivaiheiden jälkeen Göran on nyt paikassa jonka täyttää ainainen monotoninen jyskytys. Hän ei oikein tiedä kuinka on tänne päätynyt. Kaikki on sekavaa. Ohi kulkee kammottavan näköisiä olentoja, jotka aiheuttavat pelkoa. Samalla hän kokee menneen elämänsä häneen kosketuksissa olleiden ihmisten näkökulmasta. Se on hyvin tuskallista. Aikaa ei ole. Sen alkua ei muisteta ja loppua ei nähdä - ei ymmärretä edes odottaa. On vain ikuinen sekava ja kärsimyksentäyteinen nykyhetki.
Muisti alkaa palautua ensin vähitellen: Tuo jyskytys on hänen oman tehtaansa koneiden ääntä. Nämä ympäröivät kauheudet ovat hänen omia pahoja tekojaan. Yhtäkkiä Göran muistaa edellisen maanpäällisen elämänsä ja häpeän ja katumuksen aalto vyöryy massiivisena hänen ylitseen.
Samassa tila vaihtuu. Hänen vieressään on jokin lempeyttä säteilevä olento. Se viestittää: Ole kärsivällinen ja odota. Kun olet palanut puhtaaksi, pääset eteenpäin.
Olento katoaa, mutta Göran saa toivoa. Tuo kokemus ei haihdu vaan lohduttaa. Hän kohoaa vähitellen aiheuttamiensa pienempien lainrikkomusalueiden läpi ja päätyy viimein sille tasolle, jossa kaikista hyvistä teosta maksetaan moninkertaista palkkaa. Göranin hyvät teot eivät ole suuria, mutta niitäkin sentään on.
Kun autuuden tila on kulutettu loppuun ja muisti ja viisaus ovat sieluun täydellisesti palanneet, on uuden suunnitelman ja laskeutumisen aika. Entinen Göran saa tukea itseään viisaammilta, mutta ruumistuksen valintamahdollisuudet ovat nyt rajoitettuja. Entinen Göran on kuitenkin kiitollinen siitä että pääsi pois välitilan kuluttavasta tulesta ja valitsee mielihyvin mustan Afrikkalaisen elämän, jonka kohtalo on häneltä tosin osin peitetty.
Entinen Göran on nyt Ebele. Orjakauppiaat kaappaavat hänet ja vievät suuren meren yli aluksessa jonka olosuhteet ovat hirvittävät. Maissa Ebele päätyy sadistiselle isännälle, jonka ennakolta arvattava sieluntila ja sitä seuraava käytös on kohtalon ruumiillisen puolen täytäntöönpanijaksi asettanut. Ruoskinta ja puuvillapelloilla raataminen - jonka keruun tulokset eivät isännälle koskaan riitä - täyttävät Ebelen päivät. Kun hän karkaa, tehokas järjestelmä palauttaa miehen takaisen henkihieveriin ruoskittavaksi.
Näin kuluu monia elämiä. Tilit tasoittuvat ja sielu oppii tekemään hyviä tekoja. Tämä edesauttaa suuresti ja onnellisemmat ja tasapainoisemmat elämät alkavat karussa: kuoleman, hien, kyynelten ja pysymättömyyden maailmassa, saada sijaa. Tulee viimein aika, jolloin kyseinen kiertäjä on kivunnut paikalle, jossa kääntyminen on tapahtuva, sillä työntövoima uhkaa taas loppua. Kun elementtien herra kysyy: ”tahdotko”, ja sydän punnitaan, sielu muistaa kaukaisen kolkkeen synkeän vaikutuksen, katsoo nielijää ja sanoo: Otan tämän elämän, joka jakaa etuni muille…
