”Alue on saatu lahjoituksena X säätiöltä ja se sisältää suuren määrän peltoa ja metsää. Luonnonkauniiseen ympäristöön on luonnon säilyttämisen ehdoilla rakennettu pieniä taloja, joissa on omavarainen lämmitysjärjestelmä. Aurinkokennot ja tuulivoimala tuottavat riittävästi energiaa talojen led valaistukseen ja sähkölaitteiden käyttöön. Erityisesti alueen lapsia varten alueella sijaitsee myös uimahalli, pelikenttä ja kiipeilyrata.

 Kylän keskellä on laaja, monimuotoinen ja kaunista arkkitehtuuria edustava rakennus, jossa voidaan kokoontua mitä erilaisimmissa henkisissä tarkoituksissa. Siellä pidetään esitelmiä eri aikojen ja maiden uskontojen ytimestä lähes joka ilta. Luku- ja meditaatiopiirit kokoontuvat säännöllisesti. Joogatunteja järjestetään aamuin illoin. Mantrojen yhteislausuntatilaisuuksien tasapainottava värinä kantautuu usein myös läheiseen kouluun, jossa, viisaat, vakavat, mutta iloiset ja nöyrät oppilaat kehittävät henkisiä ja sielullisia ominaisuuksiaan. Henkistynyt tiede, henkistynyt taide, aikakausien viisaus ja monet muut syvää merkitystä ja päämäärää elämään antavat asiat kuuluvat ihmistä kokonaisuutena kehittävään opetusohjelmaan.

 Sadonkorjuun aikoina onnellisen ja kiireettömän kylän yhteiset leikkuupuimurit käynnistetään ja vuorossa oleva talkooväki kokoontuu taas tärkeään fyysiseen työhön. Monimuotoista viljelyä harjoitetaan kaikkein ravinnerikkaimpien kasvien osalta, sekä pihoissa, että kylän yhteisillä viljelyspalstoilla. Alueen keskustassa on myös keskuskeittiö varastoineen, jossa voi käydä aterioimassa osittain kiertävän keittiöpalvelun tarjoamaa korkealaatuista luonnonmukaista kasvisravintoa, mikäli ei itse ole viljelystä tai ruuanvalmistuksesta kiinnostunut. Talkoo”velvoite” koskee ajoittain kaikkia.

  Vanhimpien ja viisaimpien neuvosto kokoontuu pitämään neuvoa mitä erilaisimmista asioista, jotta kylän spirituaalinen suunta säilyy vakaana ja materia on vain palvelijan roolissa. Se pohtii mm. sitä, miten ihmisissä voimakkaasti asuva leiriintymisen- ja toisten ryhmien yläpuolelle nousemisen halu saadaan väistettyä. He eivät kuitenkaan sekaannu vapaiden ihmisten toimiin liikaa, tai manipuloivasti. Yhteisö pidetään pienenä ja toiminta yksinkertaisena, jotta byrokratialta ja korruptiolta vältytään mahdollisimman paljon. Erilaisia auttamistyön muotoja harjoitetaan ahkerasti. Myös erakkoluontoisille ihmisille on paikkansa ja toimensa, eikä ekstroverttiys ole enää ainoa tavoiteltava ihanne.

 Osa kylän väestöstä käy normaalissa työssä kylän ulkopuolella. Suurin osa heistä työskentelee puolipäiväisesti, tai osa-aikaisesti sillä halu henkiseen elämään on vallitseva vaikutin. Matkaa läheiseen kaupunkiin taitetaan kylän omalla pikkubussilla, jonka kuljettaja tekee lenkkejä tarpeen mukaan. Myös pyörät ja tulevaisuuden liikennöintiväline: sähköavusteinen polkupyörä, ovat ahkerassa käytössä.

 Todellinen itsetuntemus ja itsetutkiskelu ovat yhteisössä tärkeässä asemassa. Tekohenkisyyttä ja täydellisen ihmisen ”leikkimistä” kammotaan. Luonnollinen huumori kukkii, mutta kukaan ei tunne tarvetta jatkuvalle levottomalle vitsailulle ja joukon huomion hakemiselle. Kukaan ei vaivaannu hiljaa ja ääneti istumisesta. Suurin osa ihmisistä on aidosti hyväntahtoisia ja ystävällisiä.

Yhteisö tekee myös luontoretkiä ja matkoja pyhille paikoille. Oma linja auto antaa toiminnan vapautta ja askeettisiin olosuhteisiin tottuneet matkaajat eivät pidä ongelmana yöpymistä milloin missäkin paikassa. Valittajia ei joukossa juuri ole ja yhteishenki on hyvä.

 Kylästä maailman houkutuksia kokeilemaan lähteneet nuoret otetaan avosylin vastaan, kun he myöhemmin takaisin juurilleen - hieman levottomuuteen ”sairastuneina”, mutta maailman ryvettävään vaikutukseen kyllästyneinä ja onnellisen lapsuuden kaipuun ajamina - palaavat.