Mikäli asteittain ja vaivihkaa esiin kasvavan ilmastokatastrofin kanssa syntyy yhtä aikaa pysyvä talousromahdus, jonka öljyhuipun saavuttaminen vääjäämättä synnyttää, olemme syvässä tuplaongelmassa. Tämä on jopa todennäköistä. Rajaton kasvu rajallisessa maailmassa ei ole mahdollista. Koska markkinatalouden hirviö lepää kasvuperustalla, se ei voi syökseä ihmisiä orjuuttavia tulenlieskojaan enää kauan. Miksi?
 
 Kasvu ei voi jatkua loputtomiin, koska luonnonvarat ovat rajalliset. Öljyhuipun saavuttaminen (Öljyn ei siis tarvitse loppua. Riittää, kun sen tuotantoa ei kyetä enää lisäämään), johtaa vääjäämättä öljytuotteiden huimaan hinnannousuun, joka puolestaan lopettaa globaalin talouskasvun lopullisesti, sillä korvaavaa tuotetta ei ole. Lähes kaikki riippuu öljystä, joka on ollut länsimaista mielenlaatua vammauttavan pahoinvointiyhteiskunnan synnyn ja kehityksen keskusvaikuttaja ja perusta.
 
 Kasvu, joka perustuu luonnolta ryöstämiseen, ja luonnon varojen muuntamiseen tarpeettomaksi rojuksi vaatii jo nyt aivan liian korkeaa veroa. Keskimääräinen amerikkalainen tarvitsisi tulevaisuudessa kahdeksan maapalloa kyetäkseen jatkamaan elämäänsä entiseen malliin. Lisäksi kasvu jatkuu kertautuvasti vuosi vuodelta. Tämä tarkoittaa mm. sitä että mikäli Kiinalaisten talouskasvu voisi jatkua nykyisessä 10% vauhdissa he tarvitsisivat vuonna 2040 yli tuhat maapalloa keinotekoisten tarpeidensa tyydyttämiseen….
 
 Lisäksi työtä tekevä väestö on tullut jaksamisensa äärirajoille. Perustaltaan markkinataloudessa on kyse siitä, että yhdestä työtunnista täytyy saada jatkuvasti yhä suurempi tuottavuus irti. Tämä on viime vuosikymmeninä tarkoittanut sitä, että töitä täytyy tehdä entistäkin lujemmin, sivuilleen vilkuilematta. Jatkuvat kiristystoimet työpaikoilla uuvuttavat ja turhauttavat työntekijöitä, joille uupumuksen sattuessa levon sijaan määrätään jaksamista ja markkinatalouden kasvua tukevia psyykenlääkkeitä.  Kaikki tämä saa alkunsa jatkuvan kasvun hirviöstä, joka hallitsee koko maailmaa. Kuitenkin lisääntyvä vauraus sijoitetaan kiihtyvällä vauhdilla uuden turhakekasvun luomiseen, koska olemme juurtuneet elämäntapaamme ja koska meitä johdetaan harhaan.    
         
 Outouden yhteiskuntaa, jonka sisällä olemme vaivihkaa oppineet elämään, on vaikea huomata. Poliitikot ja talouspapit toistavat jatkuvan kasvumahdottomuuden ilosanomaansa herkeämättä, luoden kuvan vaihtoehdottomuudesta. Heidän (pahoinvoivan) ”hyvinvointiyhteiskunnan” virityspuheensa jättävä totaaliseesti huomioimatta sen seikan, että istumme vauhtiaan jatkuvasti kiihdyttävässä junassa ja tunnistettavassa lähihorisontissa siintää tunneliton vuorenseinä. Turmiollisen markkinatalouskasvun oikea käsi mainosteollisuus huolehtii keinotekoisten tarpeiden loputtomasta jatkumisesta.
 
 Maapallon väestö on lisääntynyt kahdessa sadassa vuodessa yhdestä miljardista lähes kahdeksaan miljardiin. Liikakansoitus ei voi jatkua enää pitkään, sillä kaikille ei riitä tilaa ja ruokaa. Jo nyt lähes kaikki mahdollinen viljelypinta-ala on tehokkaassa käytössä ja mainittu aavikoituminen ja mm. niukan maa-alan käyttö autojen biopolttoaineen tuottoon, kutistaa sitä entisestään. Myös laajamittainen halu käyttää eläimiä ravinnoksi typistää maan tuoton hyötysuhdetta olennaisesti.