Mikäli ilmaston lämpeneminen saataisiin pidettyä alle kahdessa asteessa, seurauksena olisi vuoteen 2030 mennessä merenpinnan nousu, joka olisi keskimäärin 30 cm. Vaikka nousu tuntuu ensiarviolta ”matalalta” se yhdessä myrskyjen ja muun tulvinnan avittamana kykenee tuhoamaan kymmenien miljoonien elinpiirin ja viljelykset. Esim. Aasiassa sijaitsee suuria väestömääriä alavilla mailla. Mikään ei kuitenkaan viittaa siihen, että lämpeneminen ei ylitä kahta astetta, päinvastoin.
 
Tällä hetkellä lämpenemisen mittarit kertovat, että olemme ylittämässä kaikki aikaisemmat lämpenemisarviot ja on selvää että kriittisenä pidetty kaksi astetta ei riitä. Mitä tästä seuraa? Ilmastonmuutoksessa syntyy itseään ruokkiva kierre kun mm. merenpohjaan ja ikiroutaan sitoutunut metaani, joka on huomattavasti vaarallisempi kasvihuonekaasu kuin hiilidioksidi, vapautuu ilmakehään. Tämä johtaa ketjureaktion seuraavaan vaiheeseen, joka on päiväntasaajan ympäristön hiilinielumetsien kuivuminen, ja niistä vapautunut hiilidioksidi lämmittää ilmakehää entisestään…
 
Tämä etenkin päiväntasaajan ympäristön kuumeneminen ja kuihtuminen aiheuttaa suunnattomia mullistuksia koko maapallolle: Satoja ei saada, ruuan hinta nousee globaalissa taloudessa huimasti ja ihmisiä kuolee sankoin joukoin nälkään. Syntyy maapallon historia suurimpia kansainvaelluksia, kun kuivuuden aavikoiksi muuttamilta seuduilta vyörytään kohti vähemmän kärsineitä alueita, jotka joutuvat sulkemaan rajojaan militaristisin keinoin.
 
Suuret joet, jotka ovat elinehtoja suurille ihmisryhmille kuivuvat mitättömiksi uomiksi. Kun esimerkiksi Himalajan jäätiköt sulavat syntyy aluksi ennennäkemättömän tuhoisia tulvia ja myöhemmin vedentulo lakkaa lähes tyystin eikä kykene täyttämään miljoonien moninaisia tarpeita. Nälkä, jano, kateus ja toimettomuus käynnistävät erittäin vakavia levottomuuksia, joita liian tiiviin väestön välillä syntyy. Koska ihmistajunta on taipuvainen etsimään syyllistä itsensä ja oman ryhmänsä ulkopuolelta, levottomuudet voivat muuttua kansainvälisiksi.
 
Eräs matemaattisella varmuudella toteutuva syy on kuihtuneiden jokien virtauman riittämättömyys naapurimaan puolelle. Esim. Pakistan on riippuvainen arkkivihollisensa Intian puolelta soljuvasta vedestä. Kun vesi ei riitä millään edes Intian paisuvalle kansalle, kahden ydinasevaltion välille voi vallitsevissa äärimmäisen vaikeissa oloissa syntyä ydinsota, jossa muutamassa päivässä kuolee satoja miljoonia ihmisiä. Kun ydinkärkien sytyttämät suurkaupungit palavat hallitsemattomasti useita päiviä ja jopa viikkoja, niistä nousee useiksi vuosiksi ilmakehän ylimpiin kerroksiin maailmanlaajuinen hiukkaskerros, joka heikentää auringon säteilyvaikutusta olennaisesti, mikä pienentää entisestään satoja ja lisää globaalia nälänhätää. Tietenkin myös ydinsäteily leviää laajalle alueelle.