Kierrosten määrästä johtuen kyvyt ja voima ovat kierrosten äärimmäiseen yläkuolokohtaan saapuvilla sieluilla erilaiset. Mitä runsaammat ”kokemusmassan” sielu omaa ja mitä useampi kierros, ja lukuisissa elämissä rohkeasti hiottuja kykyjä sillä on takanaan, sitä enemmän ”valintavoimaa” sillä on. Ensimmäistä kierrostaan tekevä eroaa luonnollisesti useampia kierroksia tehneestä, samasta syystä kuin ensiluokkalainen eroaa yliopisto-opiskelijasta.
 
 Saavutettavan kunnian mahdollinen määrä kasvaa jokaisella kerralla ja vastaavasti kiusaus valita yhä suurempi ja kunniakkaampi superelämä on suurempi kuin edellisellä kerralla. Juuri tämä tekee elämänvalinnasta niin vaikeaa ja epäonnistuneesta valinnasta niin ymmärrettävää. Juuri kun sydäntä ja nöyryyttä on kehitetty niin paljon, että edellisen virhevalintaan johtanut kierron olisi vältettävissä, eteen avautuu vieläkin suurempi ”kiusaus” tilapäiseen kunniaan ja saavutetun voiman tuhlaukseen. Saavutettu sydämen kehitys joutuu toiseen vaakakuppiin ja toiseen asetetaan totuuden höyhen ja ihmisen todellinen kehitys nousee esiin. Mikä on myötätunnon osuus? Onko totuus oikeasti tärkeämpi kuin kunnia? Tämä ratkaisee suhteen, edessä avautuviin uusiin ja entistä suurempiin kunnianäkymiin.
 
 Tämä kunniaviran valintatilanne on keskeinen osa maailman kehitysrakennetta ja ihmiskunta kamppailee sen parissa vielä pitkään. Ihminen ei voi palvella mammonaa (kunniaa) ja Jumalaa (totuutta) yhtä aikaa. Siksi asuttamallemme fyysisen ulottuvuuden tapahtuma- ja kehityskentälle on syntynyt sekava maailmankuva, joka on sekoitus vilpitöntä totuudenetsintää ja piilotetun kunnianhimon voiman keskinäisestä taistelusta syntynyttä ”osatotuutta”. Tästä asetelmasta johtuen täydellistä totuutta ei ole annettu ”hengessä rikkaille, vaan köyhille”, mikä tarkoittaa sitä, että totuus ei yleensä löydy valtaapitävien palkitsemis- ja kunniajärjestelmien keskeltä, eikä sitä kuule kirjanoppineiden suusta.
 
 Aito kokonaisvaltainen hyvyys on kehitysjärjestelmässämme vielä niin harvinaista, että ensinvalitsevat, jotka valitsevat todellisten halujensa mukaan ja teeskentelykyvyttöminä, sortuvat hyvin usein ajattelemaan ensisijaisesti henkilökohtaisia etujaan ja vasta toissijaisesti totuuden valon maailmaan tuomista. Harvassa ovat vielä ne sielut, joissa laaja-alainen kokemus kunnian tyhjyydestä kestää valintatilanteen kiihottavuuden. Suurin osa valinneista on kuitenkin niitä, jotka valitsevat eräänlaisen sekavaihtoehdon: Kunnian ja egohivelyn lisäksi he valitsevat myös epäitsekästä hyvää kylvävän elämän. He ovat hyväsydämisiä ja ihmisten kunnioittamia elämänolosuhteiden pikkuruhtinaita, kunnes kuoleman uudelleen kiertoon tuottamina ovat muuttuneet ja altistuneet sielun reijille…
 
 Koska kehitysjärjestelmässämme on samassa elämänkehässä paitsi hyvin erilaisia ”kokemusreittejä” edenneitä sieluja, niin myös niiden ensimmäinen materiaan astuminen on tapahtunut hyvin eri aikoina. Siksi kierrosten kiusauksille löytyy ajoittain myös varhain elämän pyörään astuneita voittajia, jotka onnistuvat valinnassaan silloin, kun sielu on suuressa kokeessa.
 
 Juuri tätä tapahtumaa kuvaa evankeliumin kohtaus, jossa Jeesusta koetellaan ”materian herran” toimesta. Tällä (perimmältä olemukseltaan) luojanosalla on negatiivinen luonne ja sitä voidaan nimittää kierrosten ja nopeutetun kehityksen pyörittäjäksi. Sen ase on kunnia: ”Vielä paholainen vei Jeesuksen hyvin korkealle vuorelle, näytti hänelle maailman kaikki valtakunnat ja niiden loiston ja sanoi: ´Kaiken tämän minä annan sinulle - tulevassa elämässä - jos polvistut eteeni ja kumarrat minua. (Mt. 4:8) Kamppailu jatkuu vielä ”sisään siirryttyä” ja varsinkin vihkimysten yhteydessä, mutta jos pohja on luotu elämänvalinnassa, kiusauksen voitto on huomattavasti varmempi kuin epävarmempi.
 
 Jeesuksen kokemusreitti ja pitkä kierrosten vaellus olivat tuottaneet hänelle tarvittavat ominaisuudet, jotta hän saattoi valita elämän, jonka eläminen ei hyödyttänyt suoranaisesti häntä itseään, vaan suurta orpoa ihmiskuntaa. Mikä tämän elämän suuri merkitys ja tarkoitus oli, siitä myöhemmin.