Jokaisen kierroksen ylimmässä kohdassa, missä kehitetyt ominaisuudet ovat huipussaan, on ratkaiseva hetki, jolloin nousevan kehityksen voima taittuu. Tunnettu Egyptin viisauskulttuurin ”sydämenpunnitustaulu” kuvaa tätä tapahtumaa nerokkaan pelkistetysti: Kokelas tuodaan saliin. Hänen sydämensä punnitaan. Jos se totuudellisessa ja valheista riisutussa punnituksessa on saavuttanut riittävän kehityksen, se voi sytyttää etsijässä ikuisen valon ja saada hänet hyppäämään ulos kierrosten pyörästä. Mutta; jos kerätty epäitsekkyys ja sydämen kehitys osoittautuu jälleen puutteelliseksi, ”nielijähirviö”, eli uusi suurempaan kehitykseen johdattava jälleensyntymien loputtomalta tuntuva kierrosketju odottaa neofyyttiä.

Uusi kierros pitää sisällään tiettyjä päävaiheita: ”Lankeamisen” ensimmäisessä vaiheessa kaikki kerätty kokemus ja viisaus, voima ja hyvän karman ansiot päädytään asettamaan henkilökohtaisen maallisen egon käyttöön, sen arvojärjestyksen ja valintahierarkian mukaan, missä se muihin syntyviin sieluihin nähden sijaitsee. Syntyvä sielu saa syntyessään, ja sijoitettuaan koko vaivalla keräämänsä hyvän ja epäitsekkään karmapotin itseensä(ei ihmiskunnan kehittämiseen, kuten sydämenpunnituskokeessa onnistuminen olisi vaatinut); hyvän ruumiin, suotuisat olosuhteet ja ”hyviä sattumuksia”. Se raivaa tiensä vallan huipulle älynsä, karismansa ja voimansa avulla, aina niin korkealle suhteessa muihin voimahahmoihin, kuin sillä on em. ”ylimääräisiä kierroksia ” takanaan: se jolla on useampia sielun keskipäivän kierroksia sielunsa historiassa, on oikeutettu suurempaan maalliseen kunniaan. ”Egoonsa sijoittanut sielu” kerää jälleensyntymän kilpakentällä rahaa, mainetta ja vaikutusvaltaa. Kaunis ja viehättävä ruumiin ulkomuoto johdattaa sen yhä uusiin seksuaalisiin valloituksiin. Sielu takoo mammonan alasinta, koska se on katkerana niin kauan odottanut vuoroaan…

Vähitellen sielun keskipäivää edeltäneen hyvien tekojen karman” työntövoima” hiipuu ja huonojen ja itsekkäiden tekojen karma lisää otettaan. Hyvän karman egovoimaksi muuntaneella, vallan ja kunnian kiusaukseen langenneella elämän pyhiinvaeltajalla, on kuitenkin aikaa kuolemaansa saakka. Kun kuolema lopulta vääjäämättä katkaisee maalliset pyrkimykset ja uusi ansioiden mukainen jälleensyntymä aikanaan tapahtuu, seuraavan vaiheen muodostaa yleensä maallista narsistia seuraava persoonallisuustyyppi: Negatiivinen karma on rajoittanut sen toimintamahdillisuuksia, mutta suuret luulot omasta arvosta, kyvyistä ja etuoikeutetusta asemasta ovat jäljellä. Kyvyt ovat hiipuneet, mitkä enemmän, mitkä vähemmän – tekojen mukaan. Tämä kääntää sielun suunnan usein kohti rikollisia päämääriä: Sen moraali vaurioituu yleensä vallan ja voiman tunnossa ja henkilökohtainen vahvuus saattaa ennen pitkää kiusaukseen venyttää totuus oman mielen ja edun mukaiseksi. Sielu käyttää yhä enemmän valhetta omaksi hyödykseen ja valhe tekee sen erotuskyvyttömäksi, mikä puolestaan aikaansaa epäluuloa ja lopulta muiden ihmisten tarkoitusperien väärintulkintaa, mikä on tyypillistä hostiilille, kriminaalille persoonallisuudelle.

Tämä laskevan kierroksen kehitys tapahtuu yleensä useammassa ruumistuksessa ja sisältää luonnekohtaisia välivaiheita, mutta kun voimat ovat tuhlatut jää jäljelle syvältä alitajunnasta kumpuava katkeruus ja turhautuminen, joka johtuu pohjimmiltaan sielun keskipäivän epäonnistuneesta koetuksesta. Mikään ei mene kuitenkaan koskaan hukkaan sillä myös tämä turhautuminen voi myöhemmin kehittyä suunnattoman pyrkimyksen asenteeksi, kun pyörä on seuraava hyvien ominaisuuksien keruuvaiheen jälkeen kääntynyt jälleen äärimmäiseen ylärajaan…

Mikäli laskeva kierros on johtanut ”kriminaalivaiheen”, lisäharhautuminen ja yhä syvemmälle lankeamisen vaara on suuri: Jos vihan ja katkeruuden kertymä johtaa tilanteeseen, jossa harhautunut sielu riistää esimerkiksi jonkun hengen, matka mutkistuu entisestään. Viha voi myös pahimmillaan johtaa omatunnon äärimmäiseen heikentymään ja edelleenjohtaa sadistisen luonteenlaadun kehittymiseen ja sen väärien tekojen myötä kuiluun putoamiseen, mistä ylöskiipeäminen on tuskallista ja hidasta. Näin käy varsinkin silloin, jos älyllisen nerokkuus on jostakin ansaitusta syystä säilynyt, mutta sitä tasapainottavat ominaisuudet, kuten myötätunto ja lempeys ovat tukahtuneet elämän katkerissa taisteluissa. Kun älyllisen tietoisuuden puute ei heikennä toimintakyvyn mahdollisuuksia, eikä myötätuntoa ei ole, tarjoutuu uusi mahdollisuus äärimmäiselle lankeemukselle. Tämä hirvittävä erehdys synnyttää ”pitkäänkiertäneistä valintaetuoikeutetuista” mm. hirmuhallitsijoita ja maailman valloittajia… Tosin heidän aikansa on yleensä lyhyt, koska osin jo kulutettu (aikaisemmin ansaittu) positiivinen karma tulee imaistuksi totaalisesti ja pohjaa myöten suuren ”käyttöenergiatarpeen” myötä.

Yleensä kuitenkin kierroksen lasku vähitellen pysähtyy, kun kuoleman siunaus katkaisee laskun ja sielu erilaisten pyyhkivien välitilojen kautta syntyy uudelleen ruumiisiin, joissa se kerää nöyryyttä. Aiheuttamiensa tekojen laadun mukaan maailmanpeliin osallistuvan sielun on synnyttävä ruumiisiin, joissa sen aiemmin kehittämä äly on rajoitettu, kyvyt ovat sidotut huonon geenistön panssarilla ja ympäristö ja ihmiskontaktit ovat rajoittavia. Se on ehkä ruumiinvammojen rasittama tai älyllisesti heikkolahjainen (Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä että ruumiinvikojen kantajat olisivat automaattisesti kyseiseen ryhmään kuuluvia. On myös muita syitä valita vikoja. Niistä myöhemmin).

Sielu elää ”tavallista elämää” pitkiä ajanjaksoja – ”vuoroaan odottaen”. Se kehittää kykyään kunnioittaa, painiskelee alempien himojen kanssa, voittaen nopeasti ne, jotka on jo aiemmin selättänyt, mutta juuttuu joihinkin uusiin joksikin aikaa. Vähitellen se nousee jälleen surujen ja epäselvän rajoituksen suosta ja kehittää korkeampia sielunkykyjään (epäitsekkyyttä, keskittymiskykyä, kokonaisälyä, nöyryyttä, huomiokykyä, reaktionopeutta, rakkautta, päättelykykyä, ihmis- ja itsetuntemusta jne.), jotka voivat avata sille seuraavassa sielun keskipäivässä valaistumisen oven. Sielu tekee epäitsekkäitä ja hyviä tekoja, keräten hyvää karmaa, joka nostaa sen tietoisuuden tasoa.

Vähitellen se saa (taas) myös valtaa valita ominaisuuksia omiin elämiinsä rajantakaisilla ”suunnittelupöydillä” ja näin se voi säästää tietyn ajan eräitä ominaisuuksia, joiden täysimittainen valitseminen saattaisi vaikuttaa kokonaistietä kierouttavasti. Vähitellen ja vääjäämättä lähestyy kuitenkin uusi sielun keskipäivän piste, jossa kaikki joko kaatuu ja kääntyy uuteen laskuun, tai saavutetaan voitto, Suuri tehtävä, tai jopa lopullinen voitto…