Mikä on se syy, joka saa ihmisen sairauden vaihtamaan asua, niin että tautikärsimyksen määrä pysyy vakiona? Vastaus tähän piilee hyvin syvällä ja näyttää siksi aluksi vähintäänkin epämääräiseltä, eikä vähiten siksi että kokonaisuus vaatii hahmottuakseen erilaisia osa-alueita. Tässä niistä ensimmäinen:

Lapset sairastavat usein flunssaa ja muita pikku tauteja. Jos kuume nousee korkeaksi lapsi voi hourailla. Herkemmät lapset hourailevat usein sairaana silloinkin, kun lämpö ei ole noussut kovin korkeaksi. Tämä tapahtuu unen ja valveen rajamailla. Mitä hourailu pitää sisällään? Onko se vain kuumeisten aivojen sekava kuvavyyhti - joka on vailla mitään merkitystä - vai saako sen vaikeasti tavoitettavasta arvoituksellisesta tunnelmasta sittenkin kiinni?

Houreella on yleensä persoonallinen laatu ja houria kokee usein samankaltaisen persoonalleen tyypillisen ”hourimiskaavan”: Joku näkee/kokee aina henkilön, joka kantaa selässään isoa avainta. Toinen näkee isoa kelloa kantavan kanin joka hokee: ”Olen myöhässä. Olen myöhässä.” Hourekaava saattaa olla myös pidempi: Asemalla on paljon junia ja henkilö pelkää nousevansa väärään junaan. Osa junista on tulevaisuuden ilmassa leijuvia hienoja junia - osa vanhoja ja ränsistyneitä. Henkilö pelkää nousevansa väärän junaan. Jos näin käy, syntyy valtava katastrofi ja juna voi tuhoutua kokonaan. Hourailijalla on tunne että hän itse on näyssään työkaluun verrattava tekijä.

Hourailu kätkee sisäänsä sairautta selittävän ydinsyyn, mutta saadaksemme selvyyden tähän syvälliseen arvoitukseen, meidän on lähdettävä vielä kauempaa ja perehdyttävä ensin sitä selittävään kokonaisuuden paljastumisen mahdollistajaan...