On selvää että ympäristön saastumisen myötä terveellinen ja luonnollinen ruokailu käy yhä vaikeammaksi. Mahdollisten lääkejäämien ja muiden ympäristömyrkkyjen lisäksi ravintomme sisältää usein runsaasti myös säilöntäaineita. Nämä ainesosat saattavat pitää esimerkiksi kääretortun myyntikuntoisena viikkoja. Mitä luonnollista hajoamista estävät säilöntäaineet aikaansaavat ihmisen suolistossa, ja sen jälkeen kemiallisesti muuntuneina muualla kehossa? Tilanteen tekee erityisen haitalliseksi se, että epäluonnollisten aineiden saanti ei yleensä ole satunnaista, vaan jatkuvaa?
Ihmisen harjoittama ”ravinnon peukalointi” on myös keskeinen ongelma kehon tasapainon menettämisessä. Raffinoidut ruoka-aineet eivät ole enää ”kokonaisia”, koska osa niiden luonnollisesta täydellisyydestä on poistettu. Puhtaat luonnon antimet sisältävät itsessään kaiken tarvittavan niiden käsittelyyn, hyödynnettävyyteen ja myrkyttömään sulattamiseen. Mutta esimerkiksi valkaistut jauhot, sokeri ja riisi eivät ole enää sitä kokonaisvaltaista ravintoa jota ne ilman turhaa kosmeettista ja kulinaarista puhdistusta olisivat, vaan niiden hyödyntäminen elimistössä vaikeutuu. Jos jotakin on otettu pois, keho joutuu ottamaan hyödyntämiseen tarvittavan puuttuvan materiaalin omista varastoistaan. Tästä hyvänä esimerkkinä on valkaistu sokeri. Se ei ole vain sokeri sokereiden joukossa ja; ”vain hampaille vaarallinen aine” - kuten puutteellinen ja jääräpäisesti historiaan jämähtänyt valtaapitävien ravintoainesuositus uskoo (ja näkemystään lobbaa). Äkilliset verensokerin heilahtelut ovat keholle haitallisia ja valkaistu sokeri ainoastaan kuormittaa turhaan elimistöä - mitään hyötyä siitä ei ole. Olennaisin haitta on kuitenkin se, että elimistö ei kykene sitä vaivatta käyttämään ja poistamaan, vaan sen on otettava kivennäisaineita omista varastoistaan. Kaikki tämä vain siksi, että sokeri on moneen kertaan ”puhdistettu”: sen luonnonmukainen kokonaisuus on tuhottu ja siitä on tehty elimistölle vieras aine.
Aivan eri vaikutus syntyy puhtaasta käsittelemättömästä ruokosokerista, joka on kasvanut rikkaassa maaperässä. Bolivian ”viidakossa” tuotettu intiaanisokeri ei aiheuta verensokerin äkillisiä heilahduksia, joita hormonit yrittävät turhaan tasoittaa, vaan vaikutus on pitkäaikainen ja energiaa lisäävä: Se tarjoaa elimistön hyödynnettäväksi kokonaisen ”valmispaketein” (Esimerkiksi yhdysvaltain rugbymaajoukkue käytti sitä taannoin energiajuomana). Lisäksi kyseinen viidakon rikkaassa humuksessa kasvanut luonnontuote on kivennäisainekoostumukseltaan erittäin rikas, koska maaperä ei kyseisissä olosuhteissa pääse köyhtymään ja lisäksi sadevedet huuhtovat Andien rinteiltä arvokkaita mineraaleja.
Kokonainen prosessoimaton rakenne on kuitenkin olennaisin vaatimus oikealle ravinnolle. Kaikki (syötäväksi kelpaavat) luonnontuotteet ovat kokonaisia ja ihmisruumiin esteettä hyödynnettävissä. Siksi niistä ei saa ottaa mitään pois.
Toinen yhtä keskeinen (lähinnä kilpailun ja kasvutarpeen aiheuttama) elintarviketeollisuuden ongelma on ainesosien lisääminen ravinnoksi käytettäviin aineisiin. Kyseisiä ”viritettyjä” tuotteita on nykyään runsaasti saatavilla. Pahimpia ovat ”ruuat” joita on ensin raffinoitu ja sen jälkeen niihin on lisätty joitakin muita, yleensä myös raffinoituja ruoka-aineita. Ravinnon ”virittäminen” ei todellisuudessa aiheuta kuin korkeintaan osittuneita terveysvaikutuksia ja toiminnan perussyyt ovat tietenkin taloudellisia.
Koska kokonaisten ravintoaineiden saanti on nykyään harvinaista - ja silloinkin kun niitä saadaan, ne ovat lisäaineiden kyllästämiä - elimistön toiminta häiriintyy. Elimistön viisausvoimat muodostuvat tasojen osatekijöistä ja niistä kukin yrittää korjata häiriintynyttä tilannetta työntämällä epätasapainon toisen tason huoleksi. Näin ongelma siirtyy lopulta ruumiin heikoimpaan kohtaan jossa aiheutuu sairaustila. Yleensä kyseessä on jokin elin. Sairastunut elin puolestaan vaikuttaa muihin ”sisarelimiin” ja myös niiden toiminta usein häiriintyy.
Sairaustila pyrkii kertomaan jotakin. Jokin on vialla ja kaipaa oikaisua. Jos tilannetta hoidetaan kemiallisilla myrkyillä, viesti hukkuu ja alkuperäinen syy saattaa jonkin ajan kuluttua pahentua. Lisäksi lääkeaineiden myrkyt horjuttavat kehon omaa säätelymekanismia, synnyttävät sivuvaikutuksia ja luovat pohjaa uusille siirtymäsairauksille, jotka voivat puhjeta vasta vuosien kuluttua. Tästä hyväksi esimerkiksi kelpaavat syövät, jotka ovat lisääntyneet kakkostason kemialääkityksen historian aikana satoja prosentteja. Niissä keho kääntyy voimakkaasti itseään vastaan, kertoen mm. elämänmuutoksen tarpeesta.
Elimistö saa monipuolisesta, puhtaasta ja kokonaisesta raffinoimattomasta ravinnosta kaiken tarvitsemansa. Suuri osa ihmisistä syö kuitenkin tietämättään siten, että elimistön toiminta häiriintyy, syntyy ylimääräistä tarvetta, ja sitä kautta syntyy kivennäis-, vitamiini ja hivenainepuutoksia. Paitsi hivenainevarastoja kuluttavat ravintotottumukset, tähän voi olla syynä myös köyhtynyt maaperä.
