Jos elimistöstä puuttuu joitakin tärkeitä vitamiineja tai mineraaleja, kokonaisuus häiriintyy ja syntyy paineita myös muualla kehon alueella. Eräs merkittävimmistä sairauden perussyistä ovat juuri pitkäaikaiset kroonistuneet puutokset, jotka sysäävät suuren kokonaisuuden tasapainonetsimiskierteeseen. Suurille puutoksille on ominaista, että normaalin ravinnon sisältämä ainemäärä ei kykene korjaamaan tilannetta, vaan elimistön tasapainon palauttamiseen tarvitaan pitkäaikainen superannos. Tunnettu puutos, eli anemia, ei yleensä korjaannu rautapitoisia ruoka-aineita syömällä, vaan tarvitaan pitkäaikainen kuuri rautatabletteja. Samoin on laita myös muiden puutosten osalta, joita saattaa syntyä eri syistä.

 Arvostettu Amerikkalainen lääkäri, eläinlääkäri ja kirjailija  Joel Wallach kirjoitti puutostiloista kirjan, jonka nimesi hieman provosoivasti: ”Dead Doctors Don’t Lie”. Hän teki uransa alkuaikoina 17 500 ruumiinavausta eläimille ja 3 500 ihmisille. Hänen havaintonsa oli että jokainen ihminen ja jokainen eläin, joka kuolee ns. luonnollisista syistä, kuolee ”ravinnon puutteeseen”.  Lisäksi hän arvioi että myös vanhus, joka kuolee esimerkiksi kaatumisen jälkeisten luuvaurioiden seurauksiin, kuolee periaatteessa samasta syystä, eli tässä tapauksessa kalkin puutteeseen.
 Wallachella oli myös perusteellista omakohtaista kokemusta suurtilan tuotantoeläinten kasvatuksesta jossa parannuskeinot sairauksiin täytyi löytää itse. Hän kertoo monia esimerkkejä siitä, miten ravinnon perusainesosien puutokset voivat aiheuttaa sairauksia ja kuinka ne usein myös parantuvat kun puuttuva vaje korjataan. Tri Wallach kertoo:
 ”Tohtori Stuart Catwright, ikä 38, kuoli yhtäkkiä kotonaan. Hän oli perhelääkäri. Hän kuoli rikkimenneen valtimon takia (aneurysmi), ts, valtimo räjähti kuin ilmapallo, siitä johtuen, että se oli aivan hauras, kunnes halkesi. Opimme 1957, että aneurysmi johtuu kuparin puutteesta. Meillä oli 57 000 kalkkunanpojan projekti. 13 ensimmäisen viikon aikana niistä kuoli lähes puolet. Niille tehtiin ruumiinavaus ja me havaitsimme että ne kaikki olivat kuolleet rikki menneen valtimon takia. Kaksinkertaistimme kuparin määrä ja seuraavana vuonna kun kuoriutui 500 000 kappaletta, ainutkaan ei kuollut. Tämä koe tehtiin hiirillä kissoilla, koirilla, lampailla sioilla ja muilla eläimillä ja havaittiin että on lukuisa määrä sairauksia, jotka aiheutuvat kuparin puutteesta…”
 Opimme 1957 eläinteollisuudessa, että voimme estää ja parantaa diabeteksen kahdella hivenaineella. Se julkaistiin Amerikan tieteen federaalisessa sanomalehdessä, National Institute of Healthissa, elokuussa 1957. Kaksi hivenainetta jotka voivat estää ja parantaa diabeteksen ovat kromi ja vanadiini. Vancouver Medical Schoolin mukaan vanadiini yksistään voi korvata insuliinin jota käyttää 85% kaikista diabeetikoista. Insuliinin käyttöä ei voi lopettaa yhtäkkiä, sitä pitää vähentää asteittain. Useimmilla diabeetikoilla kestää 4-6 kk. korvat insuliini kromilla ja vanadiinilla. Olen nähnyt sen vaikuttavan satoihin ja taas satoihin ihmisiin.”
 Tri Wallach vyöryttää lukuisia vastaavanlaisia esimerkkejä, joiden yhteinen perusta on, että pitkäaikaiset ja suuret ainesosapuutokset ovat useiden sairauksien perustalla. On siis virheellistä hoitaa pelkkää kakkosvaihetta, joka on vain alkusyyn seuraus. Tri Wallach kertoo asiaa valottavan esimerkin, joka olisi hauska, jos se ei olisi niin traaginen:
 ”Stuart Burger kirjoitti viisi menestyskirjaa terveydestä. Hänellä oli hieno tutkinto hienosta oppilaitoksesta. Hän kuoli 40-vuotiaana. Mitä mieltä olet hänen neuvojensa seuraamisesta? Hän kuoli kardiomyopatiin (lääketieteen sanakirjan mukaan sydänlihaksen sairaus ilman tunnettua syytä), joka aiheutuu seleeninpuutteesta. Jokainen maatalouden harjoittaja tietää, että seleeninpuute aiheuttaa lihassairauksia ja voi mennä kauppaa ostamaan seleenipellettejä (voidaan antaa myös seleeniruiskeita). Tri Stuart, joka kirjoitti viisi bestselleriä ravinnosta, kuoli ravinnonpuutteeseen. Lääketieteen vaihtoehto seleenille on sydämensiirto. Se maksaa 750 000 dollaria.”
 Tämänkaltaiset merkittävä todisteet, eivät pääse esiin koska vinoutunut ”asiantuntijastatus” toimii esteenä: Lääketieteeseen perehtyneet eivät ajattele itse, vaan toistavat sitä mitä ovat kuulleet ja mikä on virallinen, keskeneräinen ja senhetkinen käsitys. Lisäksi heidän kätensä ovat sidotut ulkopuolelle joutumisen pelon köydellä, eikä totuus jaksa kiinnostaa kunnian, rahan ja aseman turruttamaa. ”Kansa” puolestaan uskoo lääketeollisuuden taluttamaa koululääketiedettä. Näin vallitseva auktoriteettiharhan luoma vinosuunta elää ja voi hyvin.