Viimeaikaiset tutkimustulokset osoittavat yhä selvemmin, että lisätty sokeri on ihmiselle myrkkyä, joka aiheuttaa erinäisiä sairauksia. Kestää kuitenkin vielä kauan, ennen kuin tämä tieto saapuu viralliseen, yleiseen tietoisuuteen, eikä se ehkä koskaan saavu medikalisoituneeseen käypähoitosuositusjärjestelmään, jonka ajatusmalli on perimmiltään bisnesvoittojen huomaamattomassa talutusnuorassa. Se hoitaisi ihmistä mieluummin voittoja tuottavilla synteettisillä lääkeaineilla, puuttuen prosessiin keskeltä, ei todellisesta alkusyystä käsin.

 1970-luvulla ravintotieteilijöiden keskuudessa tehtiin kohtalokas erehdys: Alettiin pelätä rasvaa, koska uskottiin sen aiheuttavan sydän ja verisuonitauteja. Osittain näin tietenkin onkin, mutta vain huonolaatuinen ja muunneltu rasva, on ihmisruumiille haitallista. Keho tarvitsee rasvaa ja öljyjä. Useat ruumiintoiminnot ovat niistä riippuvaisia. mm. aivojen tietyille prosesseille ja keuhkojen moitteettomalle toiminnalle ne ovat elinehto. Kohtalokas virhe oli, että rasva poistettiin monista tuotteista keinotekoisesti. Koska elintarvikkeet (lue kuolintarvikkeet), maistuivat sen jälkeen lähinnä selluloosalta, tarvittiin tilalle jotakin. Ei tyydytty peukaloimaan luonnon omia paketteja ottamalla jotakin tärkeää pois: Sen sijaa myös lisättiin valkoista jo kertaalleen raffinoitua sokeria. Ruoka maistui taas hyvältä, se jopa koukutti ja myi. Myyntikäyrät kääntyivät jyrkkään nousuun…

 Samaan aikaa viljojen laajamittaisempi peukalointi alkoi. ”Vehnäpulla”, jonka ravintoarvo on kehno ja jota myydään kaupoissa leivän nimellä tuli ruokavalioomme täysjyvätuotteiden tilalle. Kun tätä valkoista jauhoa sisältävää tuotetta niellään vatsaan, myös se muuttuu lähes samassa hetkessä nopeaksi sokeriksi - joka eroaa hitaasta ja luonnollisesta täysjyvätuotteen sokerista, jota elimistö tarvitsee, huomattavalla tavalla.

 Valkoinen peukaloitu sokeri aiheuttaa vereen äkillisen nousun. Luonnon oma sokeri, jota on puhtaissa käsittelemättömissä kokonaisissa luonnontuotteissa, on luonteeltaan erilaista. Äkillistä ylös ja alas heilahdusta ei tapahdu, vaan kokonainen luonnontuote antaa pitkän ja tasaisen buustin vereen, eikä elimistö joudu vaikeuksiin. Luonnon oma paketti sisältää myös kaikki tarvittavat aineet sen itsensä sulattamiseen ja käsittelyyn. Esimerkiksi lisätyn sokerin kohdalla näin ei ole: saadakseen sokerin käsiteltyä vaarattomaksi monimutkaisessa prosessissa, keho joutuu luonnollisen tuen puutteessa ammentamaan aineita omista varastoistaan, jotka alkavat huveta. Tästä syystä kudostasolle syntyy usein erilaisia puutostiloja. Niitä ei voi todeta verestä mittaamalla. Elimistön viisaus pitää veren toimintakykyisenä viimeiseen asti, vaikka muut varastot ovat jo ylittäneet puutoksen rajan: Syntyy esimerkiksi Kromin puute, joka puolestaan laukaisee halun syödä tiettyjä kromia sisältäviä ravintoaineita. Koska riippuvuus ja massiiviset väärän ravinnon määrät ovat kuitenkin sotkenet luonnollisen vietin, ihminen tunteekin lisääntynyttä makeanhimoa. Tämä johtaa yhä pahenevaan kierteeseen.

Näiden keskeisten kuolintarvikkeiden lisäksi siirryttiin vähitellen myös myrkylliseen suolaan. ”Laboratoriosuola”, josta on keinotekoisesti poistettu kaikki muut aineet paitsi natrium ja kloridi tuli laajemmin markkinoille viime vuosisadan puolivälissä. Valkoinen käsitelty suola on elimistölle kuitenkin pitkällä aikavälillä myrkkyä. Käsittelemätön luonnollinen suola ei sen sijaan ole - päinvastoin: elimistö tarvitsee myös sitä. Alkuperäinen meri- tai vuorisuola sisältää jopa yli kahdeksaakymmentä mineraalia ja ne ovat myös tasapainoisessa koostumuksessa keskenään, sillä ihminen on merestä kotoisin ja suuri osa hänen kudoksistaan on laimeata suola- ja hivenaineliuosta. Suola on pääasiassa natriumia, mutta se tarvitsee ehdottomasti tuekseen muita yli kahdeksaakymmentä hivenainetta (aineita, joita tarvitaan vain vähän, mutta jotka ovat oikeassa luonnollisessa kombonaatiossa alkuperäisen, ja kuumentamattoman natriumin tärkeitä tasapainottajia). Muun muassa elimistön sähköiset prosessit ja nesteen sitominen kudoksiin, ovat täysin riippuvaisia suolasta. Alkuperäistä yhteyttä ei vain saa rikkoa. On ajallemme tyypillistä antaa ymmärtää, että tiedämme suolan sähköisistä ja kemiallista ominaisuuksista niin paljon, että voimme aivan hyvin rikkoa sen rakenteen ja että se sen jälkeen olisi ruumiille aivan samaa ainetta, kuin aikaisemminkin, vaikka samaan aikaa mm. massiivinen verenpainepotilaiden määrä kasvaa entisestään. Samalla kevyesti sivuutetaan se tosiseikka, että luonnollista suolaa riittävän kurinalaisesti käyttävät eivät kärsi verenpaineesta.

 Avaintekijä on kaliumin (ja todennäköisesti myös muut luonnon omaan pakettiin kuuluvien hivenaineiden, joita tarvitaan vain hyvin pieniä määriä) tasapainoinen suhde natriumiin verrattuna. Ihmisen solukalvolla tapahtuu prosessi, joka päästää ravinnon solun sisään. Keskinäisessä energianvaihdossa soluseinän mosaiikkimaisen rasvakalvon toisella puolella on kalium ja toisella natrium. On tärkeää, että kehossa niiden suhde on oikeanlainen. Mikäli natriumia on liikaa kaliumiin nähden, elimistö pyrkii poistamaan sen ylimäärän, jotta tasapaino saavutettaisiin. Tämä prosessi nostaa verenpainetta. Kun natriumia tulee koko ajan lisää, mutta kaliumia ei, verenpaine nousee edelleen ja medikalisaation operaatiomiehet, jotka uskovat ja antavat ymmärtää olevansa luonnon tekemien virheiden erehtymätön korjaus ja parannusjärjestelmä, pääsevät määräämään vaarallisia statiineja verenpainetta alentamaan. Ne on suunniteltu väestön keskimääräisen hyvinvoinnin käyrän säätäjäksi ja niitä määrätään usein turhaan ja varmuuden vuoksi, vaikka todellinen tervehdyttävä toimenpide on yksinkertainen: on siirryttävä luonnolliseen suolaan, sillä yksinäinen valkaistu natrium nostaa verenpainetta, ei alkuperäinen hieman ruskehtava suola.

 Asiaa puolueettomasti tutkimaan vaivautuvalle ja riittävän kauan kestäviä, tinkimättömiä ja herkkätuntoisiksi kehittyneitä ravintokokeiluja omalla olotilallaan tekevälle selviää melko nopeasti, että edellä sanottu on enemmän kuin mielipide. Asian ympärillä velloo kuitenkin häpeällinen arvovaltakiista jonka jarrumiehet eivät suostu näkemään uusia tutkimustuloksia, eivätkä tekemään tarvittavia johtopäätöksiä. He uskovat mieluummin sairautta sylkevään kankeaan dinosaurukseen, jonka tunnekuolleen ja virallisen ilmoittamisen arvovaltaisia välikappaleita haluavat olla.

 Luonnolliseen ravintoon siirtyminen kohentaa terveyttä jo yksinäänkin vähitellen huomattavasti. Hyvä nyrkkisääntö ravitsemuksessa on syödä kokonaisia luonnontuotteita, jotka on tuotettu mahdollisimman luonnonmukaisesti.

 Kuten totesimme lisätty sokeri aiheuttaa verenkierrossa äkillisen nousupiikin, jota insuliini pyrkii nopeasti tasoittamaan ja siirtämään soluihin. Solujen vastaanottokyky kuitenkin heikkenee. Jos solu on jo täynnä, se torjuu uuden energian lähentelyt ja sekundaari käsittelyvaihe muodostaa rasvasoluja, joihin happopitoinen sokeri varastoidaan. Ts. ihminen lihoaa. Lisäksi insuliinin jatkuva vyörytystarve väsyttää haimaa. Lopulta syntyy usein tila, jota kutsutaan insuliiniresistenssiksi. Sille on ominaista, että haiman erite ei enää tehoakkaan sokeriin samalla tavalla kuin ennen ja vereen jää sekä sokeria, että insuliinia, jotka ovat sille haitallisia. Kun mainosten ja yleisen toimintakulttuurin orjuuttama ruumiin isäntä tuntee palavaa makeanhimoa shoppailureissullaan ja ostaa suklaapatukan, kierre kärjistyy entisestään.

 Kun sama luonnoton prosessi jatkuu vuosia, verisuoniin syntyy vähitellen hiljainen tulehdus. Se muistuttavan tilannetta, jossa ihoa hangataan toistuvasti karhealla harjalla, kunnes pehmeä iho alkaa punottaa ja ihonalainen kudos menee rikki. Jos pystyisi kestämään kipua ja tuskaa jatkamalla tätä monta kertaa päivässä viiden vuoden ajan, olisi tuloksena ihossa tulehtunut, märkivä paise, joka pahenisi jokaisella käsittelykerralla. Tämän jälkeen sokerikuorman synnyttämät ja turvonneet rasvasolut vapauttavat tulehdusta edelleen edistäviä kemikaaleja, mm. siksi että omega 6:sen suhde on erittäin korkea teollisesti käsitellyissä tuotteissa ja siksi myös soluissa, mihin ne on polttoaineeksi mahdollisimman turvallisesti käsiteltäviksi johdettu. Tulehdusta liian suurina pitoisuuksina aiheuttavaa omega 6:sta voi olla elimistössä jopa kolmekymmentä kertaa enemmän normaaliin tarpeelliseen rasvahappojen tasapainoon nähden. Sokerin kanssa yhdessä ne ovat tuhoisa yhdistelmä. Elimistö lähettää viisaudessaan kolesterolia suojaamaan verisuonia jatkuvalta raiskaukselta, mutta väärä tulkinta sen roolista peukaloi kehollista järjestelmää yhä enemmän pois luonnollisesta tasapainosta kun sen määrää keinotekoisesti vähennetään, mutta todellisen syyn sallitaan jatkua.

Valkoinen sokeri on erittäin addiktoiva aine. Koelaboratoriossa rotat vaihtavat kokaiinivetensä vähitellen tähän valkeaan myrkkyyn, mikäli molempia on tarjolla. Siksi makeanhimon lisääntyminen pitää huolen siitä, että ongelma paisuu ja insuliiniresistenssi johtaa sopivan genetiikan omaavissa ihmisissä kakkostyypin diabetekseen tai metaboliseen oireyhtymään. Jälkimmäistä kehotilaa ollaan alettu kutsumaan myös tyypin 3 diabetekseksi ja se aiheuttaa dementiaa. Edistyneimmät tutkijat ovat sitä mieltä, että dementia on erityssairaus, jonka taustalla ovat nimenomaan väärät ruokailutottumukset ja lisätty sokeri. Se on ensisijassa metabolinen sairaus, joka häiritsee aineenvaihduntaa. Tauti ilmenee kuitenkin dementiana.

Ajatus Alzheimerin taudista kolmannen tyypin diabeteksena syntyi ensi kerran vuonna 2005, kun patologit avasivat 54 vainajan ruumiit, joista 28 oli kuollut Alzheimeriin. Dementiaan kuolleiden vainajien aivoissa oli selvästi vähemmän insuliinia kuin muilla. Insuliinin säätelemä sokeri auttaa hermosoluja viestimään toisten solujen kanssa, ja siksi insuliinin puuttuminen prosessista aiheuttaa dementiaa. Ts. kun insuliinin teho katoaa vähitellen jatkuvan sokerivyörytyksen myötä, rasvat ovat solukalvolla vääränlaisia ja lisäksi haima väsyy ja heikkenee: insuliini ei menekään sinne minne sen pitäisi ja yksinäinen kaoottisesti heilahteleva sokeri vaurioittaa järjestelmää. Ehkä myeliinitupen juureen tällöin kehittyvä plakki, jota pidetään yleisesti dementoitumisen syynä, onkin vain seuraava puolustusjärjestelmän osa, jonka tarkoitus on vaimentaa vaurioita. Elimistön toimintaa olisi aina muistettava tarkastella tästä näkökulmasta: kyseessä ei ole häiriö, tai ”luonnon” virhe, vaan puolustautuminen. Tilanne vain muodostuu vähitellen krooniseksi, koska luonnoton sokerimyrkkyvyörytys jatkuu ja jatkuu, eikä tilapäiseksi tarkoitettu suojaplakki pääse liukenemaan pois.

 Miksi sitten lopulta syntyy ns. metabolinen oireyhtymä ja kolmos-tyypin diabetes, jonka seurakusena ravinto ei pääse solun ovesta sisään. Viimeaikaisten tutkimusten mukaan solukalvolla tulee olla vähintän 50 % tyydyttyneitä rasvahappoja jotta ne toimivat normaalisti. Tämä on merkittävä huomio sillä juuri tämä rasvatyyppi on poistettu useimpien ruokavaliosta ja korvattu sokerilla. 70-luvun Suomessa Alzheimer oli harvinaisuus. Sitten rasva julistettiin pannaan. Samalla alkoi dementian voittokulku, joka leviää yhä nuorempaan ja painavampaan väestöön, jonka ravinnosta huomattavan osan muodostavat limsat, karkit, pullat ja nopeaksi sokeriksi elimistössä muuttuvat vehnäjauholeivät ja mehut. Kohtuullinen rasvan käyttö ei kuitenkaan lihota. Sitä vastoin nopea sokeri lihottaa, varsinkin yhdistyessään huonolaatuisen rasvan kanssa (on siis pidettävä mielessä, että yksinään luonnollinen, kärventämätön ja hyvänlaatuinen rasva ei kyseistä efektiä aikaansaa). Myös tyydyttynyt rasva on keholle tärkeä aine, joka lisää mm. kylläisyyden tunnetta, on välttämätön edellytys kalsiumin kuljettamisessa luihin ja toimii signaalien välittäjänä hormonisysteemissä. Myös sydän käyttää ensisijaisesti sen steariini- ja palmitiinihappoa energiaksi.

 Lisäksi on mahdollista, että köyhtynyt suolamme, joka on siis väärässä yksipuolisessa muodossa ja jonka saanti on myös liian vähäistä (hyvän suolan), on osasyynä prosessissa. Koska sen tehtävä on päästää ravintoaineet soluun sisään, tapahtuu seuraavaan: Valkoista natriumia on elimistössä koko ajan liikaa. Kaliumia ja muita tarvittavia hivenaineita on puolestaan liian vähän. Kalium ja hivenainepuutteinen laboratoriosuola ei päästä ravintoa soluun sisään normaalisti, vaikka insuliini ja sokeri odottavat ovella. Haima pumppaa siis insuliinia yhä enemmän saadakseen toivotun tuloksen aikaan. Tästä syystä Insuliinin, ja voimakkaan piikin verenkierrossa aiheuttavan sokerin pitoisuudet nousevat yli toivotun kynnyksen, niin korkeiksi, että niitä ei enää voi aivoihin päästää, koska insuliini on liian suurina annoksina vahingollista myrkkyä, jolla voi jopa tappaa ihmisen. Suojatakseen elimistöä ja varsinkin aivoja kehitetään sisäänmenoa estävä ja säätelevä suojaplakki, jonka seurauksena aivot kärsivät mm. energian puutteesta. Kun tilanne jää päälle, syntyy vähitellen vakavia kognitiivisia ongelmia, ja vanhainkodit täyttyvät dementikoista, joita ruokitaan nopeaksi sokeriksi jalostetuilla viljoilla, rasvattomalla ”maidolla” ja keinotekoisella myrkky margariinilla… Kaiken tämän siunaavat väärät ravintosuositukset - joiden säätö on muutaman arvovaltakiistan vinouttaman asiantuntijan vallassa - ja suomalainen asiantuntijauskoinen Putinmedia, joka uskoo sinisilmäisesti, että setämäisesti viralliset viranomaistahot ovat aina oikeassa: kaikki muut leimataan foliohattuiluksi, koska ”puolueeton” asiantuntija niin antaa ymmärtää.

 Pitkäaikainen altistus epäluonnollisille ja ”leikatuille” ruoka-aineille, ei ole hyväksi terveydelle.